”Pahoittelut – olin kyllä merkinnyt tämän blogivuoron kalenteriini, mutta muut työt puskivat päälle, eikä aikataulu pitänyt. Kuten tavallista, yliarvioin taas oman ajankäyttöni. Mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman pian, jos myöhästyminen ei haittaa teitä.” Tänä vuonna Riika kiinnitti taidemaailman huomion avaamalla uuden Riboca-biennaalin. Kokonaisuus on vaikuttava – siinä on mukana 104 taiteilijaa ja lähes viisikymmentä uutta […]
Eräs 1300-luvulla eräs Englantia hallinnut monarkki kielsi “isojen pallojen mäiskimisen” kaupungin kaduilla, jottei “monta pahaa nousisi”. Vaikka kyseinen peli on nyt itse saavuttanut kuninkaallisen statuksen Kuningas jalkapallona, sen toinen puoli on yhäkin tuo mäiskintä kaduilla ja perifeerisillä kentillä, joissa yhdessä leikkiminen on voittoa tärkeämpää. Sodankylän elokuvajuhlilla festivaalivieraiden ja henkilökunnan välinen jalkapallo-ottelu on vuotuinen traditio. Sen […]
”Kaikki on jo sanottu.” Tämä postmodernistiseksi väitetty klisee alkaa pitää paikkansa postmodernismista itsestään. Ajattelen erityisesti Cindy Shermanin teoksia. Niistä on sanottu likipitäen kaikki mahdollinen jo vuosikymmeniä sitten. Shermanin teokset ovat: Naiskuvan historian purkua. Performatiivista performanssia valokuvalla. Taiteilijan omakuvan dekonstruktiota. Patriarkaalisen hom(m)ososiaalisen voyeurismin feminististä perkaamista. Anti-mainoksia, anti-elokuvastillejä. Teosten sarjallisuuden kiertymistä taiteilijaidentiteetin ympäri. Narratiivien tiivistystä yhteen kuvaan. […]
Miten kuvataiteen olemus muuttuu tilanteessa, jossa se yhdistyy taiteelle perinteisesti vieraaksi koettuihin yhteyksiin, kuten markkinointiin ja urheiluun? Helsingin Hammarskjöldintien varrella on 13.9.–1.10.2018 esillä ulkoilmanäyttely, jonka on järjestänyt helsinkiläinen kuvittaja Pirita Tolvanen. Hänen kuvituksistaan koostuvan Paroni-näyttelyn kuvat on tehty moottoripyörälegendasta kertovaan lastenkirjaan Paroni – Jarno Saarisen elämä (Kustantamo Myllylahti 2018). Paroni-näyttelyn muotoon on vaikuttanut kysymys siitä, […]
Muutama viikko sitten havahduin luentoa pitäessäni siihen, että olen alkamassa ränttäämään eli selittämään tunteen vallassa asiaa, josta minulla on voimakas, enemmän kokemusperäinen kuin filosofisesti rakennettu näkemys. Aiheena oli taiteen ja populaarikulttuurin suhde, ja kärjistin aihetta kysymällä, onko taiteen kriittinen potentiaali todella vain sitä, että tehdään kriittistä taidetta valmiiksi kriittiselle yleisölle jostain kriittisestä aiheesta, minkä myötä […]
Ohtonen ja Jensen tuovat esiin niin yhteisöllisen tekemisen kuin kuraattorin ja taiteilijan välisen keskustelun tarpeen. Kolmas, olennaisin ja keskustelua uusille urille avaava osapuoli tässä olisi kuitenkin taideteos itse.
In this piece, Nikolai Sadik-Ogli outlines certain highlights from the cultural history of Florida as context for a deeper introduction to Lake Worth.
Harva seikka osoittaa, että prosessissa olisi saavutettu tasapaino kilpailevien intressien ja niiden tulkintojen kesken. Tämä antaa ajattelun aihetta aikana, jolloin ihmisiä perätään julkisten kampanjoiden keinoin tilille mitä erilaisimmista teoista.
Tarkemmin ajateltuna maiseman käsite ei ole lainkaan tarkka, vaan hahmoton ja häilyvä. Se määrittyy subjektiivisena kokemuksena, katseen kautta.
Feministien päämääränä ei ole sensuuri tai ”vainoaminen”, vaan naisten ja vähemmistöjen huomioonottaminen ja valtarakenteiden kriittinen tarkastelu taiteen vastaanotossa.
Ensisijaisen tärkeää on ymmärtää, minkälaiset olosuhteet tekivät koko konfliktin mahdolliseksi. Helsingissä Pitkäsilta jakoi kaupungin kahteen aivan eri maailmaan.
Yhteisöjen ilveilijöiden tehtävä on aina ollut ylittää ne rajat, jotka ovat muilta suljettuja ja käydä paikoissa, joissa muut eivät saa käydä.