Huomioita taiteen kaupallistamisesta
Talouden ja taiteen suhde puhuttaa jälleen kerran. Viime aikojen talousleikkaukset ja suoranainen pelko kaiken kurjistumisesta värittävät keskusteluja tällä kertaa.
Talouden ja taiteen suhde puhuttaa jälleen kerran. Viime aikojen talousleikkaukset ja suoranainen pelko kaiken kurjistumisesta värittävät keskusteluja tällä kertaa.

Yhdysvalloissa kysytään, kuinka yhteiskunta selviää, jos robotit vievät kaikki työpaikat. Ratkaisuna on perustulo, UBI.

Inhoan itseäni ensisijaisesti siksi, koska se on minusta viehättävää. Siinä on jotain maskuliinista. Vähän niin kuin vankilatatuoinneissa.
Laura Köönikkä tarkasteli kriittisesti Visuaalisen taiteen keskuksen Framen toimintaa blogikirjoituksessaan Mustekalassa 21.2.2016. Kirjoitus sisältää asiavirheitä, joita on syytä oikaista.
Tuntuu jokseenkin narsistiselta kuvitelmalta, että Suomalaiset fasistit -kirjan päämääränä olisi Jussi Niinistön poliittisen toiminnan täystyrmäys tai Perussuomalaisen puolueen halveeraaminen.
Olen seurannut mielenkiinnolla ja toisinaan korvat punottaen nykyisen Framen, Frame Finlandin toimintaa. Usein olen muistellut ja verrannut, mutta yhä useammin olen vain ihmetellyt.

Kivettyneitä valtarakenteita on vaikea vavisuttaa, eikä linnoittautunut hevin ymmärrä kivien heittelijää. Onneksi verkottunut nykyaika on mitä on. Epäkohdat havaitaan herkästi ja niihin myös puututaan.

Ai Weiwein valokuvan herättämä tunne on ollut lähinnä ärtymys. Eikä ihme. Aiheen käsittely vaikuttaa liian helpolta, pojan kohtaloa hyväksikäyttävältä.
Juuri nyt näyttää siltä, että poliitikkojen tulevaisuuden tavoitteena päästä eroon yliopistosta, ettei se veisi tilaa. Varmasti kustannustehokasta – ja lopulta yliopiston puuttumista ei edes huomaa.

Vuosikymmenten kuluessa rakennettuun osaamispääomaan kannattaa panostaa sen sijaan, että tulevien satojen siemenperunat syötäisiin. Vientisektorimme menestys perustuu korkeakoulutukseen ennemmin kuin päinvastoin.
Milloin on oikea hetki toimia? Miten toimintani vaikuttaa pidemmällä aikavälillä? Voinko toimia toisin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole helppoja, valmiita ratkaisuja.

Maalausten edessä katsojan katse paljastuu. Näinkö minä katson toista ihmistä? Torjuttu halu muuttaa hänet esineeksi, jonka oikeus puhua ja toimia on kyseenalaistettu.