”Tunnelma ei ollutkaan kupliva ja vallaton, vaan somistusten edessä selfieitä räpsivä festivaalikävijöiden joukko vaikutti suorastaan tympääntyneeltä. Koska tunnelma oli lattea, päätin ottaa käyttöön äärimmäisen selviytymiskeinon: yltiöpositiivisuuden. Päätin etsiä iloa yllättävistäkin paikoista, ja löysinkin sitä vastustamattomasta nostalgiasta, yllättävistä kohtaamisista ja tuoreista näkökulmista vanhoihin klassikoihin.”
”Ruumiillinen impulssi johtaa pysähtymiseen, joka johtaa tuhoavien rakenteiden pysäyttämiseen. Nykyhetkessä Elokapina ja sen yhteydessä toimivat liikkeet, kuten Äitikapina, samoin kuin rampa-aktivistit ja vaikkapa Territorio Doméstico toteuttavat kukin erilaista, mutta nähdäkseni samasta ytimestä kumpuavia pysäyttämisen politiikkaa. Ruumiin fyysistä todellisuutta kuuntelemalla voi päätyä voimistelu- tai pinkojatodellisuuden vastustamiseen yksinkertaisesti menemällä työn sijasta uimaan, mutta myös tekemällä mielekästä työtä sellaisen maailman eteen, jossa lapseni pääsee vielä aikuisenakin uimaan.”
”Metsään uppoutuminen kehostaan tietoisena voi tuottaa muun muassa kaltaistumisen kokemuksia: kirjaimellista myötätuntoisuutta toisenlaisia kohtaan. Kokemuksellinen havahtuminen energian kiertoon kehon, ympäristön ja yhteisöjen sisällä ja niiden saumoissa voi myös edistää ymmärrystä laajemmasta jaetusta kehollisuudesta. Miten tällainen ymmärrys leviäisi laajemmalle niihin yhteiskunnan ja talouden valtarakenteisiin, jotka määrittävät elollisen olosuhteita?”
Mustekala sai viime vuoden lopussa hyviä uutisia, kun Koneen Säätiö myönsi lehdelle nelivuotisen apurahan. Vaikka Mustekalan tilanne on muutaman tulevan vuoden ajan vakaa, on huoli moniäänisen kulttuuria koskevan keskustelun säilymisestä edelleen ajankohtainen. Mustekalan päätoimittajat luovat tässä tekstissä katsauksen kulttuurilehtien nykytilanteeseen ja mahdollisiin tulevaisuuksiin. Millaisten rakenteiden puitteissa kulttuurijournalismia Suomessa tehdään ja julkaistaan?
”Kun mielenosoitus on visuaalisesti harkittu ja kun siinä on musiikkia tai selkeä esteettinen kieli, se kutsuu pysähtymään. Hanna kertoo, että taiteen hyödyntämisen keskeinen tavoite on se, että ihmiset pysähtyisivät niin pitkäksi aikaa, että he näkisivät ja kuulisivat, miksi kadulla ollaan. Näkyvyyden lisäksi taide tuo mielenosoituksiin myös turvaa ja rauhaa.”
”Euroviisujen kaltainen suosittu mediatapahtuma on hyvä kohde kansalaistoiminnalle, sillä siihen liittyvät protestit voivat saada paljon medianäkyvyyttä. Vaikka boikottivetoomus ei johtaisi tulokseen, se on edes keino kohdistaa huomiota Israelin väkivaltaan, joka YK:n valtuuttaman riippumattoman komission mukaan on täyttänyt kansanmurhan tuntomerkit (Human Rights Council 2025). Esimerkiksi Helsingin Sanomissa kysymys Israelin euroviisuosallistumisesta ja euroviisuboikotista onkin kerännyt enemmän otsikoita kuin Suomen jatkuva asekauppayhteistyö Israelin kanssa.”
”Jo pidempään museoissa on pohdittu kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja sitä, miten yhä uudet yleisöt voisivat kokea museot omikseen. Alkuvuosinaan internet yhdistyi vahvasti demokratiaan ja tiedon saavutettavuuteen. Tällä saralla monet muistiorganisaatiot ovat tehneet hyvää työtä: yhä useampi kokoelma on selattavissa netissä. Nyt tekoälyn aikakaudella avoimuus ei olekaan ongelmatonta. Herää huoli tekijänoikeuksien polkemisesta, ihmisten luovan työn ja yhteisen kulttuuriperinnön eteen tehdyn työn ryöstöviljelystä kaupattavaksi tuotteeksi, kun botit etsivät koulutusdataa netistä.”
”Zephaniah on nostanut tuotannossaan ja muussa toiminnassaan esiin monia yhteen kietoutuvia teemoja. Hän on puolustanut naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja on puhunut eläinoikeuksista ja ilmastonmuutoksen torjunnasta. Hänen laaja rasisminvastainen toimintansa on kattanut niin mustaan väestöön paikallistasolla kohdistuvan sorron kuin globaalin ylivallan vastustamista.”
”Mua siis ajoi aktivismiin ekokriisitietoisuuden ja oman alani arvojen välinen ristiriita. Toivoin, että jos toimin elinkelpoisen planeetan puolesta muualla, voisin toimia klassisen musiikin töissä rauhallisemmalla mielellä: vaikka alalla ei ekokriisin todellisuus näy, oma tonttini olisi kuitenkin puhtaahko. Niin ei käynyt.”
”Tämä teksti on kirjoitettu johdannoksi Mustekalan taidetta ja aktivismia käsittelevälle juttusarjalle. Juttusarjan tarkoitus on luoda katsaus Suomessa viime vuosina yleistyneelle taidetta hyödyntävälle aktivismille eli artivismille. Siinä missä artivismia on nähty viime vuosikymmenten aikana myös institutionaalisissa konteksteissa, kuten taidemuseoissa, gallerioissa ja biennaaleissa, tässä juttusarjassa kiinnitetään huomiota nimenomaisesti Elokapinan ja Äitikapinan kaltaisten kansanliikkeiden kontekstiin.”
Jo tutuksi tulleeseen tapaan päätämme vuoden katsauksella kuluneen vuoden kulttuuritarjontaan ja -kokemuksiin. Mustekalan blogissa siis mustekalalaisten valintoja perusteluineen!
”Kuvallistuminen, teoksen välinearvon siirtyminen teoksesta otetun kuvan välinearvoon, on isompi muutos taidekaupan historiassa. Sillä on myös isompi vaikutus taiteeseen itseensä. Katsominen on muuttunut. Se on muuttanut myös taidetta. […] Jos siis 2020-luvun julkisen taiteen ensimmäinen uskonkappale on, että taideteos voi olla sekä kiinnostava että täysin ristiriidaton, toinen on tämä: kaiken läpäisevä, musertava tarve johonkin, joka voidaan muuntaa kuvaksi itsestään, sillä vasta tuon kuvan menestys on menestystä. Teoksen, taiteilijan, tilaajan.”