Maataide ja Helsingin artscene

Tässä numerossa käsitellään Hanna Johanssonin Maataidetta jäljittämässä -tutkimusta ja kierretään Helsingin artsceneä Anno Domini 2005.

Numeron on päätoimittanut Irmeli Hautamäki. (Kansikuvassa uudelleenrajattuja kuvia Helsingistä ja maataiteesta. Kuvalähteet vasemmalta oikealle: Sonja Siltala/Helsingin kaupunginmuseo; Nancy Holtin teos "Yltä ja alta" [käyttäjänimi Fishfriend/Wikimedia Commons]; Robert Smithsonin teos "Spiral Jetty" [Michael David Murphy/Wikimedia Commons]; Sakari Kiuru/Museovirasto; Markku Haverinen/Museovirasto. Kansikuva lisätty numeron yhteyteen 8.8.2026.)

Jutut

Pääkirjoitus: Taiteen kuvia rakentamassa, kaatamassa ja yhteen törmäyttämässä

”Näyttelyn järjestäjällä on suuri vastuu siinä, miten se esittelee haltuunsa saaman materiaalin, miten se taustoittaa näyttelyn ja mihin se johdattaa katsojaa. Instituutiollahan on siihen loputtomat mahdollisuudet. Viime vuosikymmeninä taideinstituutiossa on tullut tavaksi törmäyttää yhteen erilaisia ristiriitaisia mielikuvia. Ranskalainen sosiologi Bruno Latour on tarkastellut tätä ilmiötä vuonna 2002 Karlsruhessa järjestetyssä Iconoclash-näyttelyssä.”

Maataiteen kokemusta jäljittämässä. Arvio Hanna Johanssonin väitöskirjasta ”Maataidetta jäljittämässä”

”Hanna Johanssonin väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää neljän suomalaisen taiteilijan (Anne Siirtola, Lauri Anttila, Outi Heiskanen ja Pekka Nevalainen) töitä osana maataiteeseen liittyviä kysymyksiä. […] Maataiteessa on Johanssonin mukaan aina jollain tavalla kysymys välittömästä eletystä kokemuksesta. Tämä kokemus voi olla jotain sellaista, mitä käsitteellinen ajattelumme (ja filosofia käsitteellisenä ajatteluna) ei voi tavoittaa.”

Filosofi, yksin, metsässä – Ajatuksia Hanna Johanssonin ”Maataidetta jäljittämässä” –väitöskirjasta

”Tarkastelen tässä Anne Siirtolan (s. 1967) teoskokonaisuutta nimeltä Pienimuotoisia sävellyksiä. […] Tuon seuraavassa esiin joitakin em. maataideteoksen herättämiä ajatuksia liittyen Merleau-Pontyn filosofiaan. Näitä teemoja myös Hanna Johansson käsittelee väitöskirjassaan.”

Realismin ja todellisuuden mahdoton yhtälö – Bo Carpelanin ”Kesän varjot” surrealistisessa viitekehyksessä

”Bo Carpelanin uusin romaani Kesän varjot on monitasoinen kuvaus lapsen, vanhuksen ja suvun arkitodellisuudesta sekä minuuden etsimisestä. […] Hyvän taideteoksen tavoin Kesän varjot tarjoaa mahdollisuuden hyvin vaihteleviin tulkintoihin. Odotuksentäytteisen tunnetilan syntyminen ja ulkonaisten tapahtumien niukkuus antaa tilaa lukijan omille mielleyhtymille. Merkitysten ’tuhlaus’ tai ’loputon runsaus’, arkielämän spontaani kohtaaminen ja välitön runous luovat puitteet hämmentävälle lukukokemukselle.”

Muistojen valo ja varjot – surrealistinen kokemus Bo Carpelanin ”Kesän varjoissa”

”Bo Carpelanin teos Kesän varjot perustuu vastakohtapareihin. Keskiössä ovat valo ja varjo. Vieraantuneisuus yhdistää oudon tuttuun, minä löytää itsensä ulkopuolisesta maailmasta, esineiden täälläolo näyttelee tärkeää osaa olemassaolossa. Carpelanin romaanissa aika ei etene lineaarisesti. Todellisuus sulautuu uniin ja muistoihin, jotka täydellistyvät jokaisen muistelukerran jälkeen. Carpelanin teksti hämmentää. Normaalista dialogista siirrytään silmänräpäyksessä outoihin ja hämmentäviin runokuviin, joissa todellisuus kuitenkin on läsnä.”

Ajatuksen nopeudella kulutettua taidetta – Walter Benjaminin ”Taideteos” -esseetä lukemassa

”Benjaminin essee käsittelee edelleen ajankohtaisia aiheita. Taide on alati muuttuva ilmiökenttä, joka liittyy kiinteästi yhteiskuntaan ja reagoi sen muutoksiin. Osana tätä jatkuvaa vuorovaikutusta ovat myös massat, jotka ’kuluttavat’ taidetta tai ovat sen vastaanottajia. Benjamin luo katseen suuriin linjoihin, siihen kuinka muuttuva yhteiskunta on vaikuttanut taiteeseen, ja tapaamme nähdä taide ja maailma ympärillämme.”

Vapauden ja sorron kuvat Von Trierin Manderlayssa

”Manderlay on monitasoinen moraalifilosofinen elokuvaessee, joka käsittelee ihmisten suhteita toisiinsa vapaudesta, rodusta, demokratiasta, valvonnasta ja rankaisemisesta nousevilla kuvilla. Se on juuri sellainen herkullisen sotkuinen vyyhti, josta jokainen löytää jonkinlaisen itselleen läheisen ongelman.”

Mustekalan syyskuun näyttely: Raakel Kuukka, Rebekka

”Raakel Kuukka’s photo-exhibition Rebekka (in Gallery Hippolyte 9.9.–2.10.2005) proposes questions about the relationship between the globalizing world and the individual living in it. Is the national-cultural identity in the modern society acute and possible at all? Can a person living in a foreign culture (or environment in general) be an individual with a possibility to live a life at its fullest even without knowing the specific cultural codes and norms?”

Riiko Sakkisen unelmadieetti

”Sakkisen piirrosten humanisoidut vihannekset, hampurilaiset ja muut herkut houkuttelevat syömään itsensä. Aivan kuten ihmiset tappavat toisiaan ja ’syövät’ naapurinsa omaa hyvää tavoitellessaan. Kannibalismi naamioituu iloisiin jäätelötötteröihin. Värikyyttä kirkuvien mainosten sekamelskan välistä voi nähdä pilkahduksen kansanmurhasta ja nääntyvistä lapsista. Irstaasta välinpitämättömyydestä, jonka oikeuttamana vahvemmat syövät heikommat.”

Marianna Uutisen näyttely pysäyttää

”Uutisen maalauksissa taustaväri nousee määräävään asemaan. Se on voimakas ja jopa dominoiva. Tälle värikkäälle pohjalle on vedetty maalaustelalla vaihteleva määrä vetoja valööriltään tummemmalla värillä. Telan vedot muodostavat harsomaisia kuvioita. Maalaukset ovat kooltaan suuria ja hinnakkaita.”

Kierroksella Helsingin gallerioissa syyskuussa – Luovia tekoja ja tweed-takki miehiä

”Lopulta en halua kysyäkään mitään, sillä sanoja ei tarvita. Vähäisillä keinoilla pieni galleria on saanut minut hyvin sisäistyneeseen olotilaan, mitä pidän aitona taide-elämyksenä.”