Maataide ja Helsingin artscene 6/05
Tässä numerossa käsitellään Hanna Johanssonin Maataidetta jäljittämässä tutkimusta ja kierretään Helsingin artsceneä Anno Domini 2005
Maataide ja Helsingin artscene 6/05
Jutut
Pääkirjoitus: Taiteen kuvia rakentamassa, kaatamassa ja yhteen törmäyttämässä
Taiteen kuvia rakentamassa, kaatamassa ja yhteen törmäyttämässä Mustekala -headline 24.10.2005 Irmeli Hautamäki Mikä kulttuurinen rooli kuvilla on ja miten paljon työtä niiden eteen nähdään sen jälkeen, kun kuva on valmistunut ja lähtenyt tekijänsä kädestä? Kuvan julkinen elämähän alkaa todella vasta sitten, kun tekijä on luovuttanut sen esitettäväksi. Poliittisessa elämässä kuvat ovat politiikan keskeistä sisältöä, kuvat […]
Realismin ja todellisuuden mahdoton yhtälö – Bo Carpelanin “Kesän varjot” surrealistisessa viitekehyksessä
8.11.2005 Matti Riihimäki Bo Carpelanin uusin romaani “Kesän varjot” on monitasoinen kuvaus lapsen, vanhuksen ja suvun arkitodellisuudesta sekä minuuden etsimisestä. Tai kuten kirjailija itse asian toteaa: “Voi kyllä kysyä, onko se romaani. Tavallaan se on, kokonaissuunnitelmastaan huolimatta, sikermä kuvia tai proosarunoja, jotka liittyvät toisiinsa” (Vuori 2005, 24). Kirjailijana ja runoilijana Carpelan on löytänyt teoksissaan surrealismille […]
Maataiteen kokemusta jäljittämässä. Arvio Hanna Johanssonin väitöskirjasta “Maataidetta jäljittämässä”
21.9. 2005 Veli-Matti Saarinen —Johanssonin mukaan ”maataide näyttäytyy postmoderniin murrokseen liittyvänä ristiriitaisena taidemuotona. Toisaalta maataiteen kautta on haluttu ilmaista mahdollisimman välitöntä ruumiillista kokemusta maailmasta ja toisaalta sen esittämismuodot ja -käytännöt ovat kiinni jälkimodernin taiteen käsitteellistyneessä kaanonissa”.— Hanna Johanssonin väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää neljän suomalaisen taiteilijan (Anne Siirtola, Lauri Anttila, Outi Heiskanen ja Pekka Nevalainen) töitä […]
Filosofi, yksin, metsässä – Ajatuksia Hanna Johanssonin “Maataidetta jäljittämässä” –väitöskirjasta
21.9. 2005 Raisa Vesterinen —Anne Siirtola on halunnut osoittaa jotakin itse koetusta suhteesta metsään. Ne haastavat katsojan kuvittelemaan, mitä on olla pitkiäkin aikoja yksin metsässä, joka on historiallisesti myyttinen paikka. Taiteilija näkee toisin. — Hanna Johansson kirjoittaa väitöskirjassaan ”Maataidetta jäljittämässä” kolmannessa osassa: “Teokset kysymyksinä vastaavat kuljettamalla minut kerta toisensa jälkeen sekä ruumiin, subjektin ja kielen […]
Muistojen valo ja varjot – surrealistinen kokemus Bo Carpelanin “Kesän varjoissa”
8.11.2005 Eeva Hannula Surrealismissa todellisuus haluttiin nähdä uudella tavalla. Tuttu ja jokapäiväinen näyttäytyi outona, hämmästyttävänä ja ihmeellisenä. Surrealismi on tullut tunnetuksi automaattikirjoituksestaan, jolla yritettiin murtaa järjen kahleet ja saattaa paperille unen ja mielikuvituksen logiikkaa noudattavaa puhetta, joka loisi uusia merkityksiä, sekä uutta todellisuutta. Surrealismi löysi outoa ja epätavallista nimenomaan arkitodellisuudesta. (Kaitaro 2001, 10.) Surrealistiseen kokemukseen […]
Ajatuksen nopeudella kulutettua taidetta – Walter Benjaminin “Taideteos” –esseetä lukemassa
7.11.2005 Sini Mononen Walter Benjaminin essee ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella” pohtii muutosta ja sen kokemista. Benjamin kuului Frankfurtin koulukuntaan, johon hänen lisäkseen kuuluivat myös muun muassa Theodor Adorno, Max Horkheimer ja Leo Lowenthal. Koulukunnan ajatusmaailma pohjautui mm. marxismiin, mutta Benjaminin tekstistä tämän opillisen esi-isän ajatuksia voi olla ensi kädeltä vaikea paikantaa. Benjamin käsittelee aihettaan kuitenkin […]
Mustekalan syyskuun näyttely: Raakel Kuukka, Rebekka
27.9. 2005 Carl-Dag Lige Where is the Home of a Black Girl? Raakel Kuukka’s photo-exhibition “Rebekka”( in Gallery Hippolyte 9.9. – 2.10. 2005) proposes questions about the relationship between the globalizing world and the individual living in it. Is the national-cultural identity in the modern society acute and possible at all? Can a person living […]
Vapauden ja sorron kuvat Von Trierin Manderlayssa
24.10.2005 Olli Mäkelä Manderlay on elokuvantekijä Lars von Trierin kolmiosaisen Amerikka-aiheisen elokuvasarjan toinen osa, joka jatkuu suoraan siitä, mihin sarjan esikoinen Dogville (2002) jäi. Isänsä ja tämän gangsterijoukkion kanssa matkaava päähenkilö Crace pysähtyy sattumalta Alabaman puuvillamailla sijaitsevalle Manderlayn plantaasitilalle, ja huomaa kauhukseen tilalla pidettävän orjatyövoimaa vielä seitsemänkymmentä vuotta orjuuden kieltämisen jälkeen. Kun tilan omistava vanha […]
Riiko Sakkisen unelmadieetti
27.9. 2005 Katja Tähjä “Have I done something wrong?”, ihmettelee iloinen pyöreä jäätelö. Salaattimies vihreässä viitassaan uhoaa puolestaan pelastavansa maailman. Muropakettien, hampurilaiskääröjen ja Disneyn tutun veitikkamaiset hahmot kirmaavat kilpaa Galleria Krista Mikkolan seinillä. Näyttely oliavoinna 18.8. – 18.9. 2005. On iloa, kepeyttä ja väriä, A4 -kokoisia puukehyksisiä tauluja ei ole vaikea lähestyä. Ripustus kiertää sievässä […]
Kierroksella Helsingin gallerioissa syyskuussa – Luovia tekoja ja tweed-takki miehiä
12. 10. 2005 Pirkko Holmberg Helsingissä on laaja galleriatarjonta, mutta on turha kuvitella, että kaikki galleriat olisivat toistensa kaltaisia. Aloitan pienen vertailukierrokseni Galleria Majakasta Kallion Harjukadulla. Huolimatta sijainnistaan pornokauppakorttelin tuntumassa, galleria on kaunis ja tunnelmaltaan seesteinen. Sinne noustaan portaita ja suuri kaari- ikkuna herättää mielenrauhaa. Sen perustaneen ei-kaupallisen taiteilija-osuuskunnan yhtenä kantavana periaatteena onkin suoda sija […]
Marianna Uutisen näyttely pysäyttää
12. 10. 2005 Esko Kari Galleria Anhavaa voi pitää yhtenä Suomen taide-elämän merkittävimmistä foorumeista. Se näyttää taideyleisölle nykymaalausta ja muokkaa maaperää uudelle, vaikka ei olekaan tässä suhteessa varsinaisesti edelläkävijä. Taiteilijat, jotka on hyväksytty ”talliin” ovat joko yleisesti tunnettuja, myyviä ja tasokkaita tai lupaavia nuoria kykyjä, joilta galleria odottaa tulosta vasta myöhemmin. Galleria on profiloitunut kuvataiteisiin […]