Mustekalan vuoden parhaat 2024
Viime vuosilta tuttuun tapaan Mustekalan uusi vuosi käynnistyy katsauksella menneen vuoden kulttuuritarjontaan ja -kokemuksiin. Kokosimme mustekalalaisten valinnat perusteluineen blogitekstiksi.
Alonzo Heino
Charles Burnsin täydellisen piirrosjäljen takaa kurottaa kauhistus
”Kauhukuvastosta huolimatta Final Cut ei ehkä ole kauhusarjakuva, mutta se on kauhistuttava, ja suurin osa tästä tunteesta syntyy Brianin ja Laurien välisestä jännitteestä. […] Jännite tuo mieleen Ruuminryöstäjät lukijan odotellessa koko ajan, milloin Brianin siistin kiltin pojan ulkokuori viimein murtuu paljastaen takaansa jotakin kammottavaa ja hirviömäistä. Final Cutin voisi hyvinkin lukea ’incel’-apologiana; tarinana kivasta tyypistä, joka ei kuitenkaan saa tyttöä, vaikka on kaikin puolin mukava, lempeä ja huomioon ottava.”
Käsittämättömän käsittäminen – Surrealismin juhlaa Yö Galleriassa
”Levähdys-nimisessä esityksessä mekaaninen teknologia kohtaa digitaalisen; historian eri kerrostumat ovat yhtä aikaa läsnä samalla tavalla kuin kuvan, äänen ja liikkeen elementitkin. […] Diskopallon ja valonsäteen avulla Renvall tekee Yön seinälle tähtitaivaan. Se avartaa loputtomiin surrealismin perinnettä kehittävää ja kommentoivaa taidetta, jota gallerian muut seinät ovat täynnä.”
Elokuvafestivaali loi nahkansa – Huomioita 23.8.–1.9.2024 järjestetystä Espoo Cinéstä
”Olin pitänyt Espoon elokuvajuhlia miesohjaajapainotteisena keskiluokkaisena festivaalina, mutta vuoden 2024 editio näytti sen olevan myös jotain muuta.”
Taidetta tuhoamassa? Taiteeseen kohdistunut ilmastoaktivismi uutisissa
”Taiteeseen kohdistunut ilmastoaktivismi esitetään uutisissa pääasiassa uhkaavana tai vahingollisena toimintana ja oikeudellisesti tuomittavina tekoina. Niissä aktivistit ’hyökkäsivät’ teosten kimppuun, ’töhrivät’ maalauksia ja ’iskivät’ arvotaiteeseen. Se, että teokset on suojattu turvalaseilla eikä teosten vahingoittaminen ollut aktivistien tarkoituksena, jää useamassakin uutisessa mainitsematta. Vain harva uutisjuttu rakentaa ilmiöstä kuvaa muutoksenajajana tai tuo positiivisemman näkökulman ilmiöstä uutisointiin.”
Pessi Manner ja Uraanivapaa Suomi
”Mannerin uraanikaivostoimintaa vastustava ympäristötaide asettuu osaksi 2000-luvun ydinvoimarenessanssia ja sen liikkeelle panemaa ydinvoima- ja kaivospoliittista liikehdintää. […] Ympäristötaiteesta ja etenkin Pessi Mannerin kalliotaiteesta tuli kansalaisliikkeille oleellinen taiteellisen vaikuttamisen väline, jonka jäljet ovat edelleen nähtävissä joidenkin uraanikuntien peruskalliossa.”
Suora puhe avaa näkökulmia nykytaiteen lähihistoriaan
”Tuula Karjalaisen elämäkerta Taiteesta suoraan on tekijänsä näköinen: monipuolisen ja erilaisissa rooleissa vaikuttaneen nykytaiteen toimijan, taidehistorioitsijan ja taidetietokirjallisuuden uurtajan tarina. […] Moniteemaisen kirjan merkitys avautuu kunnolla vasta, kun se asetetaan laajempiin konteksteihin – paitsi sellaisiin, joista on jo kirjoitettu myös vielä tarkemmin selvittämättömiin kehityskulkuihin suomalaisen taidekentän lähihistoriassa.”
Lingvistinen tutkimusretki näyttelyteksteihin
”Millaisia ’arkkitehtonisia keinoja’ näyttelyteksteissä hyödynnetään? Sen selvittääkseni olen vertaillut näyttelytekstejä ja erittelen tässä esseessä niiden kielellisiä piirteitä ja retorisia keinoja. Otan luupin alle näyttelytekstien kielen ilmiöistä subjektittomat lauseet, sanaparit, listat, vastakohdat ja metaforat. Lisäksi käsittelen tekstin sidosteisuutta, adjektiiveja sekä erilaisia puhuttelutyyppejä.”
Paikkansa taistellut sarjakuva
”On myös ongelmia, jotka eivät ole poistuneet: sarjakuvalla ei edelleenkään ole selvästi määriteltävää paikkaa suomalaisen taiteen kentällä. Tämä näkyy esimerkiksi taidemuseoissa tai -gallerioissa pidettävien sarjakuvanäyttelyiden vähäisyytenä tai sarjakuvan epäselvässä asemassa valtion taidehallinnossa. Pitkiä apurahoja, jotka mahdollistaisivat keskittymisen laajojen sarjakuvaromaanien tekemiseen, ei ole liiemmälti jaossa.”
Kuolema laulaa suomea – Huomioita muutamien viimeaikaisten elokuvien symboliikasta
Nähtyäni [Kaisa El Ramlyn elokuvan Pakoja ja Haaveita] kiinnitin huomiota varsinkin sen maagiseen realismiin ja symbolismiin, joihin syvennyn tässä tekstissä. El Ramlyn elokuvan lisäksi käsittelen myös Rotterdamin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla näkemiäni itävaltalaisen Georg Tillerin ja intialaisen Ramin elokuvia, joissa esiintyy niin ikään symbolistisia piirteitä.
Eipä kestä – Residenssitoiminta ja kestävyys
”Taideresidenssien toiminnassa on kiinnostavalla tavalla mukana monimuotoisesti eri elementtejä matkustamisesta asumiseen sekä työn erilaisiin käytänteisiin. […] Tämä tarjoaa mahdollisuuden huomioida kuinka taiteen kentällä (sekä laajemminkin) voidaan mahdollistaa siirtymää kohti henkilökohtaisten, sosiaalisten sekä ekologisten näkökohtien kestävyyttä tiedostaen samalla näiden oleellisen kytkeytyneisyyden. Parhaimmillaan kestävyyteen liittyvien kysymysten paneutuva pohdinta voi jäsentää kaikkea työskentelyä ja toimintaa.”
Linkin vapaus, vastuu ja yksinäisyys
”Käytännössä tiedostin pelatessani mahdollisuuteni kahteen vaihtoehtoiseen pelaamistapaan. Yhtäältä voisin yrittää pelata peliä siten kuin tulkitsen sen minulle ulkoa annetut säännöt tähdäten optimaaliseen suoritukseen tässä suhteessa. Vaihtoehtoisesti voisin asettua pelin maailmaan omalla persoonallani, autenttisempana itsenäni, minkä mukana toisin peliin myös oman moraalini.”