Taidetta tuhoamassa? Taiteeseen kohdistunut ilmastoaktivismi uutisissa 

“Taiteeseen kohdistunut ilmastoaktivismi esitetään uutisissa pääasiassa uhkaavana tai vahingollisena toimintana ja oikeudellisesti tuomittavina tekoina. Niissä aktivistit ‘hyökkäsivät’ teosten kimppuun, ‘töhrivät’ maalauksia ja ‘iskivät’ arvotaiteeseen. Se, että teokset on suojattu turvalaseilla eikä teosten vahingoittaminen ollut aktivistien tarkoituksena, jää useamassakin uutisessa mainitsematta. Vain harva uutisjuttu rakentaa ilmiöstä kuvaa muutoksenajajana tai tuo positiivisemman näkökulman ilmiöstä uutisointiin.”

Pessi Manner ja Uraanivapaa Suomi

“Mannerin uraanikaivostoimintaa vastustava ympäristötaide asettuu osaksi 2000-luvun ydinvoimarenessanssia ja sen liikkeelle panemaa ydinvoima- ja kaivospoliittista liikehdintää. […] Ympäristötaiteesta ja etenkin Pessi Mannerin kalliotaiteesta tuli kansalaisliikkeille oleellinen taiteellisen vaikuttamisen väline, jonka jäljet ovat edelleen nähtävissä joidenkin uraanikuntien peruskalliossa.”

Suora puhe avaa näkökulmia nykytaiteen lähihistoriaan

“Tuula Karjalaisen elämäkerta Taiteesta suoraan on tekijänsä näköinen: monipuolisen ja erilaisissa rooleissa vaikuttaneen nykytaiteen toimijan, taidehistorioitsijan ja taidetietokirjallisuuden uurtajan tarina. […] Moniteemaisen kirjan merkitys avautuu kunnolla vasta, kun se asetetaan laajempiin konteksteihin – paitsi sellaisiin, joista on jo kirjoitettu myös vielä tarkemmin selvittämättömiin kehityskulkuihin suomalaisen taidekentän lähihistoriassa.”

Lingvistinen tutkimusretki näyttelyteksteihin

“Millaisia ‘arkkitehtonisia keinoja’ näyttelyteksteissä hyödynnetään? Sen selvittääkseni olen vertaillut näyttelytekstejä ja erittelen tässä esseessä niiden kielellisiä piirteitä ja retorisia keinoja. Otan luupin alle näyttelytekstien kielen ilmiöistä subjektittomat lauseet, sanaparit, listat, vastakohdat ja metaforat. Lisäksi käsittelen tekstin sidosteisuutta, adjektiiveja sekä erilaisia puhuttelutyyppejä.”

Paikkansa taistellut sarjakuva

“On myös ongelmia, jotka eivät ole poistuneet: sarjakuvalla ei edelleenkään ole selvästi määriteltävää paikkaa suomalaisen taiteen kentällä. Tämä näkyy esimerkiksi taidemuseoissa tai -gallerioissa pidettävien sarjakuvanäyttelyiden vähäisyytenä tai sarjakuvan epäselvässä asemassa valtion taidehallinnossa. Pitkiä apurahoja, jotka mahdollistaisivat keskittymisen laajojen sarjakuvaromaanien tekemiseen, ei ole liiemmälti jaossa.”

Kuolema laulaa suomea – Huomioita muutamien viimeaikaisten elokuvien symboliikasta

Nähtyäni [Kaisa El Ramlyn elokuvan Pakoja ja Haaveita] kiinnitin huomiota varsinkin sen maagiseen realismiin ja symbolismiin, joihin syvennyn tässä tekstissä. El Ramlyn elokuvan lisäksi käsittelen myös Rotterdamin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla näkemiäni itävaltalaisen Georg Tillerin ja intialaisen Ramin elokuvia, joissa esiintyy niin ikään symbolistisia piirteitä.

Eipä kestä – Residenssitoiminta ja kestävyys

“Taideresidenssien toiminnassa on kiinnostavalla tavalla mukana monimuotoisesti eri elementtejä matkustamisesta asumiseen sekä työn erilaisiin käytänteisiin. […] Tämä tarjoaa mahdollisuuden huomioida kuinka taiteen kentällä (sekä laajemminkin) voidaan mahdollistaa siirtymää kohti henkilökohtaisten, sosiaalisten sekä ekologisten näkökohtien kestävyyttä tiedostaen samalla näiden oleellisen kytkeytyneisyyden. Parhaimmillaan kestävyyteen liittyvien kysymysten paneutuva pohdinta voi jäsentää kaikkea työskentelyä ja toimintaa.”

Linkin vapaus, vastuu ja yksinäisyys

“Käytännössä tiedostin pelatessani mahdollisuuteni kahteen vaihtoehtoiseen pelaamistapaan. Yhtäältä voisin yrittää pelata peliä siten kuin tulkitsen sen minulle ulkoa annetut säännöt tähdäten optimaaliseen suoritukseen tässä suhteessa. Vaihtoehtoisesti voisin asettua pelin maailmaan omalla persoonallani, autenttisempana itsenäni, minkä mukana toisin peliin myös oman moraalini.”

Mitä jää jäljelle – esteettisiä ajatuksia tekoälystä

“Kirjoittaessani pohdin omaa rooliani prosessissa. Kirjoitan tämän blogin ihan itse, kuten aina ennenkin. Haluan keskittyä ja haastaa itseäni, ymmärtää jotain oleellista esittämästäni kysymyksestä. Voisin toki syöttää kysymyksen työkaluun ja ihastella, miten hieno vastauksesta tuli. Voisi olla niinkin, että tekstistä tulisi jopa parempi kuin itse kirjottaen. Mutta silloin ei tapahtuisi kahta asiaa: en keskittyisi pohtimaan aiheen merkitystä enkä oppisi. Käytännössä tulostaisin maailmaan tekstiä, jonka uskon tai haluan uskoa vastaavan kysymykseen, mikä on ihmisen tehtävä tekoälyn rinnalla. On myös mahdollista, että en olisi osannut esittää kysymystäni oikein. Vastaus olisi tällöin sen mukainen – jotain sinne päin.”

Ajatuksia arkkitehtuurista ja hoivasta – Raportti Porin arkkitehtuuriteemapäivästä

“Kaiken kaikkiaan esittelyn aikana minulle teroittuu entistä kirkkaammin se, että itse konkreettinen korjaus- ja huoltotyö on vain osa rakennuksista välittämisestä ja huolehtimisesta – tai hoivasta, kuten tällä erää tavataan sanoa. Kokonaisuudessaan kyseessä on ollut monivuotinen prosessi, johon on kuulunut neuvotteluja monien tahojen kesken ja paljon suunnittelutyötä ennen kuin viestikapula on annettu rakennustyöntekijöille. Heidän tärkeänä tehtävänään on ollut hoitaa pitkän hoivaviestin ankkuriosuus. Nyt vastuu rakennuksen jatkuvasta ja arkisesta huolenpidosta on sen käyttäjillä.”

1 2 3 4 5