”Kun siis lainaan kirjan, se ei ole vain kirjaesineen viemistä kotiin luettavaksi. Jos kirjasto on pidättymiselle varattu tila, kirjan lainaaminen on tuon tilan osittaista siirtämistä kodin piiriin. Lainakirja pystyttää pienen kirjastotilan, pienen pidättymismahdollisuuden keskelle kodin arkea. Kirjan kannet ovat kirjaston ovet. Tämä pätee kaikkiin kirjoihin. Jokainen kirja on osa kirjastoa, pieni kirjasto.”
”Vihriälän Puhalluskukan ja Tolvin Butterfly effectin yhteispeli Lindqvistin tiilikellon kanssa tuntuu vaivattomalta. … Samalla pohdin, että tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa kokea näyttely, jossa tilan, sinne valikoitujen teosten ja ulkona pauhaavan festivaalin välinen vuorovaikutus olisi vielä vahvempi: miten tila ja teokset siellä reagoisivat musiikkiin ja kuka ties päin vastoin. Tämä onkin yksi taiteen esitystavoissa koeteltavaksi sopiva ulottuvuus: valkoinen kuutio kun pyrkii tyhjyyttä imitoivalla olomuodollaan eliminoimaan vierailijan tietoisuuden ympäröivästä maailmasta.”
”Olen huomannut aina kaipaavani, muistelevani menneitä. Tuo Tuossa kaipaus kohdistui kesään ja antoi uusia merkityksiä keskeneräiselle teokselle. Kun vuoden 2021 aikana uin yli sadassa järvessä, ajattelin, että uintiharrastuksestani kumpuaisi lopulta kirja: dokumentaatio projektista, joka alkoi terveyttä edistävänä harrastuksena ja kehittyi sittemmin lähes pakkomielteiseksi eri järvien keräilyksi. Kun vuosi (ja projekti) olivat ohi, ei kirjan toteuttaminen enää kuitenkaan tuntunut mielekkäältä. Miksi dokumentoida jotain, joka on jo tapahtunut? En valokuvaa muistoja lomamatkoillakaan, en koe tarvetta väkisin muistaa. Muistoissa kiinnostavinta onkin, mitkä niistä jäävät mieleen ja miten ne muuttuvat vuosien varrella. Pikkuhiljaa, yrittäessäni ymmärtää, miksi melkein valmis teos ei kiinnostakaan, löysin vastauksen: haluan kertoa muistojen, kaipauksen ja ikävän tarinoita.”
”Lapin taiteilijaseura on suomalaisittain siitä erityinen paikallisseura, että sen toiminta-alue ulottuu kolmen muun valtion rajoille. Monet pohjoisen yhteisöt ovat ylirajaisia ja yhteistyö naapurimaissa toimivien taiteilijoiden ja taidejärjestöjen kanssa onkin itsestäänselvyys. Myös Venäjä-yhteistyöllä on tärkeä merkityksensä Lapin kulttuurielämälle.”
”Vilpitön auttamisen halu näyttää vaativan erityistä empaattisuutta ja inhimillisyyttä. En voi olla miettimättä, liittyykö esimerkiksi oma auttamishaluni tässä maailman hetkessä esimerkiksi siihen, että ajattelen, että jos itse olisin samassa tilanteessa joskus. Auttaisiko joku minua helpommin, jos autan nyt hädässä olijoita? Voisinpa auttaa itseäni varastoon; nyt ei ole hätä, mutta joskus voi olla. Näitä ajatuksiani ja pelkojani seuratessani mietin, odotammeko vastinetta jo lähes kaikelle tekemisellemme.”
”Tapamme lähestyä, sanallistaa tai muutoin kuvata elonkirjon hiljaisia jäseniä kertovat siitä, miten ymmärrämme heidät ja mikä ei-inhimillisten olentojen asema on yhteiskunnassamme. Siksi on tärkeää kuunnella ei-inhimillistä tarkemmin: luoda kieltä, käsitteitä ja ajattelua, mikä ei ohita esimerkiksi muiden eläinten olevan elollisia ja kokevia olentoja.”
”Tätä kirjoitusta varten aloin tarkastella joitain minulle vanhastaan tuttuja ja minuun jäljen jättäneitä elokuvia nimenomaan ’toden’ ja ’epätoden’ dikotomian kautta.
… On aavistuksen huvittavaa, kuinka monet fiktiiviset elokuvat välittävät viestiä siitä, kuinka ihmisten tulisi keskittyä aineellista maailmaa koskeviin ’tosiasioihin’.
’Epätoden’ käsite tulee meille vastaan etupäässä silloin, kun jokin, joka on jo jollain tapaa huomion kohteena, halutaan kiistää. ’Epätoden’ käsite onkin itsessään kuin kielto ’Älä ajattele tätä’ tai ’Älä puhu tästä’. Väitteessä jonkin kohteen ’epätodellisuudesta’ on jopa paradoksin aineksia. Voiko olemattomasta ylipäätään esittää tosia väitteitä? Kun jonkin kohteen tai ilmiön nimeää, eikö jo tunnusta, että se on jollain lailla todellinen?”
”Yhtäältä tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta kirjoittaa Venäjän julmasta ja oikeudettomasta hyökkäyssodasta. Toisaalta tuntuu mahdottomalta kirjoittaa mistään muusta, niin inhimillisesti kuin ammatillisestikaan. Vaikka – ja oikeastaan juuri siksi, että – en ole Venäjä- tai Ukraina-asiantuntija, haluan tässä blogissa antaa neljä ajankohtaista suositusta aihepiiriin liittyvistä kirjoista, musiikista ja paneelikeskusteluista, joiden avulla hahmottaa tilannetta.”
Taideyliopiston Kuvataideakatemian Praxis -koulutusohjelman opiskelijoiden kuratoima näyttely Tracing work käsittelee nimensä mukaisesti työtä sekä siihen liittyviä rakenteellisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Ryhmänäyttelyn taiteilijat ja teokset lähestyvät työhön liittyviä kysymyksiä korostuneesti hyvin eri näkökulmista. Sini Henttu, Tuija Huovinen ja Eero Karjalainen vierailivat useaan otteeseen Kuvataideakatemian uudessa Kuva/Tilassa pohtimassa näyttelyssä esillä ja vähemmän esillä olevia ajankohtaisia teemoja.
”Jos hetken kuvittelee, että on olemassa sellainen asia kuin ’yleinen tietoisuus’, huomaa, miten tuntemattomia kirjassa esitellyt perinteet, nimet ja ajatukset tässä yleisessä tietoisuudessa ovat. Mehtosen teoksella on sivistyksellinen tehtävä ja tilaus. Jos edelleen kuvittelee, että on ollut olemassa sellainen entiteetti kuin ’lukeva yleisö’ – yhtenä massana massojen aikakauden alussa – huomaa, että sen makuun abstrakti kirjallisuus on aina ollut hiukan liian abstraktia.”
”Postkolonialismista puhuminen voi johtaa harhaan sillä kolonialismi jatkuu yhä. Omimisen ja rekuperoinnin jäänteiden hyväksikäytön purkaminen tapahtuu vähätaiteen tavoin tulemalla vähäiseksi valtakulttuurin keskeltä käsin. … Kyse ei ole vain menetetystä vaan myös tulevasta kansasta prosessissa, jossa myös valtakulttuurin toiminta muuttuu.”
”Jos meillä ei joltain yhteiskunnan osa-alueelta ole enää asiantuntijoita kommentoimassa, puolustamassa tai jopa kritisoimassa omaa alaansa, niin ala ja osaaminen välttämättä näivettyy. Laajan yleisön ymmärrys ja merkityksellisyys ei synny tyhjästä. Se pohjaa julkiseen keskusteluun, jossa uskottavilla ja laaja-alaisen ymmärryksen omaavilla asiantuntijoilla on tärkeä asema.”