”On myös ongelmia, jotka eivät ole poistuneet: sarjakuvalla ei edelleenkään ole selvästi määriteltävää paikkaa suomalaisen taiteen kentällä. Tämä näkyy esimerkiksi taidemuseoissa tai -gallerioissa pidettävien sarjakuvanäyttelyiden vähäisyytenä tai sarjakuvan epäselvässä asemassa valtion taidehallinnossa. Pitkiä apurahoja, jotka mahdollistaisivat keskittymisen laajojen sarjakuvaromaanien tekemiseen, ei ole liiemmälti jaossa.”
Nähtyäni [Kaisa El Ramlyn elokuvan Pakoja ja Haaveita] kiinnitin huomiota varsinkin sen maagiseen realismiin ja symbolismiin, joihin syvennyn tässä tekstissä. El Ramlyn elokuvan lisäksi käsittelen myös Rotterdamin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla näkemiäni itävaltalaisen Georg Tillerin ja intialaisen Ramin elokuvia, joissa esiintyy niin ikään symbolistisia piirteitä.
”Taideresidenssien toiminnassa on kiinnostavalla tavalla mukana monimuotoisesti eri elementtejä matkustamisesta asumiseen sekä työn erilaisiin käytänteisiin. […] Tämä tarjoaa mahdollisuuden huomioida kuinka taiteen kentällä (sekä laajemminkin) voidaan mahdollistaa siirtymää kohti henkilökohtaisten, sosiaalisten sekä ekologisten näkökohtien kestävyyttä tiedostaen samalla näiden oleellisen kytkeytyneisyyden. Parhaimmillaan kestävyyteen liittyvien kysymysten paneutuva pohdinta voi jäsentää kaikkea työskentelyä ja toimintaa.”
”Käytännössä tiedostin pelatessani mahdollisuuteni kahteen vaihtoehtoiseen pelaamistapaan. Yhtäältä voisin yrittää pelata peliä siten kuin tulkitsen sen minulle ulkoa annetut säännöt tähdäten optimaaliseen suoritukseen tässä suhteessa. Vaihtoehtoisesti voisin asettua pelin maailmaan omalla persoonallani, autenttisempana itsenäni, minkä mukana toisin peliin myös oman moraalini.”
”Kirjoittaessani pohdin omaa rooliani prosessissa. Kirjoitan tämän blogin ihan itse, kuten aina ennenkin. Haluan keskittyä ja haastaa itseäni, ymmärtää jotain oleellista esittämästäni kysymyksestä. Voisin toki syöttää kysymyksen työkaluun ja ihastella, miten hieno vastauksesta tuli. Voisi olla niinkin, että tekstistä tulisi jopa parempi kuin itse kirjottaen. Mutta silloin ei tapahtuisi kahta asiaa: en keskittyisi pohtimaan aiheen merkitystä enkä oppisi. Käytännössä tulostaisin maailmaan tekstiä, jonka uskon tai haluan uskoa vastaavan kysymykseen, mikä on ihmisen tehtävä tekoälyn rinnalla. On myös mahdollista, että en olisi osannut esittää kysymystäni oikein. Vastaus olisi tällöin sen mukainen – jotain sinne päin.”
”Kaiken kaikkiaan esittelyn aikana minulle teroittuu entistä kirkkaammin se, että itse konkreettinen korjaus- ja huoltotyö on vain osa rakennuksista välittämisestä ja huolehtimisesta – tai hoivasta, kuten tällä erää tavataan sanoa. Kokonaisuudessaan kyseessä on ollut monivuotinen prosessi, johon on kuulunut neuvotteluja monien tahojen kesken ja paljon suunnittelutyötä ennen kuin viestikapula on annettu rakennustyöntekijöille. Heidän tärkeänä tehtävänään on ollut hoitaa pitkän hoivaviestin ankkuriosuus. Nyt vastuu rakennuksen jatkuvasta ja arkisesta huolenpidosta on sen käyttäjillä.”
”Monet Clowesin sarjakuvat käsittelevät nostalgian problematiikkaa. Sekä Pussey! (1995) että Wilson (2010) kertovat miehistä, jotka katkeroituvat, koska he eivät pysty päästämään irti nuoruudestaan tai vanhasta parisuhteestaan. Usein Clowes nostaa nostalgian symboliksi juuri ephemeran, kaiken sen tavaran, joka ankkurin tavoin, joko pitää meidät paikoillaan tai pahimmillaan raahaa syvyyteen.
[…] Monicassa Clowes aseistaa nostalgian ja suuntaa sen lukijaa kohtaan. […] Selittämätön uhka ja vainoharha leijuvat tarinoiden yllä lyijynraskaan miasman tavoin.”
Parilta viime vuodelta tuttuun tapaan Mustekalan uusi vuosi käynnistyy katsauksella menneen vuoden kulttuuritarjontaan ja -kokemuksiin. Kokosimme Mustekalalaisten valinnat perusteluineen blogitekstiksi.
Mustekalan juhlavuoden päätteeksi pyysimme lehden entisiä ja nykyisiä päätoimittajia valitsemaan lehden arkistosta jonkin tekstin tai teemanumeron, joka on jäänyt erityisesti mieleen. Tuloksena on kiintoisa pieni läpileikkaus Mustekalan 20-vuotisesta taipaleesta.
”Tanssi on olemassaolon tapa, se on maailman ja oman itsensä ymmärrettäväksi ja näkyväksi tekemistä liikkeen kautta […] Tanssi hyödyntää ruumiillista olemassaolon kapasiteettia monipuolisesti ja moniulotteisesti, mikä nostaa pintaan ennen kaikkea kiitollisuuden tunteen siitä, että olen saanut työssäni käyttää tuota kapasiteettia ja kehittää sitä. Klassisen baletin treenaamisen kehittämä tekninen osaaminen muodostaa pohjan, johon nykytanssi on lisännyt ulottuvuuksia. Kaikki vuosien varrella hankittu kehollinen tietämys ja tanssien eletty kokemus on varastoitunut kehooni, eikä se sieltä minnekään katoa, vaikka en enää esiinnykään viikoittain.”
”FAM:n tilaisuus avasi näkymiä luonnon ja avantgarden moninkertaisiin sidoksiin, ja muistutti, että luonto täytyy ottaa huomioon myös avantgarden tutkimuksessa. Ainakin jos tutkimuksen halutaan olevan nykyajan kannalta relevanttia.”
”Pohdin seuraavassa eräitä vuoden 2023 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla esillä olleita pitkiä elokuvia rajallisten, monin tavoin alistettujen mutta vapautta janoavien ruumiiden olosuhteiden kuvauksina. Elokuvat muistuttavat myös siitä, miten monin eri tavoin olemme toisissamme kiinni. Niissä luotujen maailmojen erityisyys ulottuu usein kerronnan rakenteen tasolle, kun katsojaa koetellaan esimerkiksi keston tai standardikerronnasta poikkeavien ratkaisujen avulla.”