Narsismin sosiologiaa (Mia Hamari, Johanna Lecklin ja Heikki Marila galleria Amassa)
Lecklinin, Marilan ja Hamarin teosten resonanssista nousee kiinnostavalla tavalla esiin erilaisia mielikuvia feminiinisestä ja maskuliinisesta narsismista.
Matti
Kuvan Kevät 2016
Tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun lehtori Suvi Lehtisen kuratoima kokonaisuus on monimuotoinen ja verkostomainen katsaus kaikkien koulun neljän koulutusohjelman, kuvanveiston, taidegrafiikan, maalauksen ja tila–aikataiteiden, opiskelijoiden työhön.
Sätkivää (ihmis)luontoa, turmiollisuuden purskahduksia ja säveltäjäkollegoita – kerran Tampere Biennalessa
Olipa kerran eräs lumoava teollisuuskaupunki, äänimaisemien viidakko, kosken kuohuissa möyryävä käsitteellisyys, lauantaissa olemisen hartaus – ja eräs helsinkiläinen sävellysopiskelija…
Reilua peliä: ihmisen maailma ja sen sivustakatsojat – Mustarinda: Maa-laiset (Galleria Sinne)
Mustarindan tutkijat ja taiteilijat ovat keskittyneet pohtimaan luonnonvarojen riittämistä, fossiilisten polttoaineiden ylikäyttöä, energiantarpeemme kestämättömyyttä ja nykyisen elämäntapamme tuottaman jätteen uudelleen käyttöä.
Karnevalistinen kokeellisuus koskettaa katsojaa (Linnanjuhlat & Rakkauskirjeitä Reginalle)
TEHDAS Teatterin esitys Linnanjuhlat ja Jo-Jo Teatterin Rakkauskirjeitä Reginalle ovat keskenään täysin erilaisia. Ne muistuttavat siitä, että kokeellisuus voi ilmetä monella eri tavalla.
Elonkehä hahmottelee uutta suhdetta ihmisen ja luonnon välille (Rospuutto: Elonkehä)
Synteesi on niin vaikuttava ja niin järkälemäinen väitteissään, mutta niin haavoittuvainen ja hauras ihmiskuvassaan, että tätä esitystä ei tee mieli kutsua vain esitykseksi – se on myös vahva poliittinen ja kulttuuripoliittinen teko.
Aika, valo, sattuma ja systeemi – Vesa-Pekka Rannikko: Foma (Forum Box)
Sattuma, symmetrisyys, samanaikaisuus, kohtaaminen, sekä valo ja aika ja niiden tuottamat materiaaliset muutokset ovat läsnä teoksissa ja niiden toteutuksessa.
Hillitön Rodin suurnäyttelyn paineessa (Rodin, Ateneum)
Ateneumin kevään näyttävään näyttelytarjontaan kuuluu kolme salillista vääntelehtiviä, heittäytyviä, horrokseen vaipuneita, päättömiä ja kyyristyneitä ihmishahmoja, tai niiden osia.
Voiko taidetta tehdä ilman politiikkaa?
Kirjan arvoperusta on kapitalismi- ja nationalismikriittinen ja tältä osin avoimesti sitoutunut ja yhdenmukainen. Yhteisestä lähtökohdasta huolimatta kirjoittajien käsitykset taiteen poliittisuuden luonteesta eroavat radikaalistikin toisistaan.
Hiljaista lujuutta ja sitkeää tulevaisuususkoa (Miikka Vaskola, Turun Taidemuseo)
Miikka Vaskolan maalaustekniikka on sekä arvokkaan hillittyä että brutaalia. Hillittyä on figuurien levollinen piirustuksellisuus himmeän utuisine valoineen. Brutaalia on tapa, jolla taiteilija ikään kuin karaisee kaiken muun maalauksissaan.
Sisäinen maailma Karoliina Hellbergin ja Wuorila-Stenbergin taiteessa (HAM / Helsinki Contemporary)
Karoliina Hellbergin teosten kirkkaat värit ja yksityiskohtien runsaus antavat aavistuksen sisäisesti rikkaasta maailmasta. Väri on mukana myös Wuorila-Stenbergin uusissa maalauksissa ilmaisevana elementtinä. (Kuva: Hellberg, Huone yöllä, 2015)
Muistoja tukahdutetuista aikeista
Sukupolvien eritahtisten läsnäolojen kuvaaminen on näyttelyn vaikuttavinta antia.