”Euroopalla on mahdollisuus oppia slovakialaisten vastarinnasta. Open Culture! järjesti viime vuonna kansainvälisen konferenssin, jonka päätteeksi hyväksyttiin Bratislava-julistus. Tilaisuus toimi katalyyttina itsenäisten kulttuuritoimijoiden edistämälle EU:n taiteenvapausasetukselle (EAFA), joka pyrkii torjumaan poliittista ohjausta. Julistus on jälkikuva Slovakian tapahtumista.”
”En aina ole Jaukkurin kanssa samaa mieltä siitä, minkälaiset esteettiset tekijät ohjaavat kuraattorin toimintaa tai kuinka tiukoissa raameissa kuraattori on taideteoksen tai taiteilijan asialla. Kun Jaukkurin tekstien kautta kuitenkin muodostaa käsitystä, joka ottaa huomioon aikalaisuutta, yhteiskunnallista kontekstia, taiteilijaa, yleisöä sekä taidetta huomioivat tekijät, niin koen sen antavan myös hyvin pragmaattisen näkökulman kuraattorin toimintaan.”
”Valtaosa taiteen ja esoteerisuuden suhdetta koskevasta akateemisesta tutkimuksesta on tehty taidehistorian näkökulmasta. Tällöin huomio on ymmärrettävästi keskittynyt pääasiassa siihen, miten esoteerisuus vaikutti erinäisiin (kuva)taiteilijoihin ja heidän tuotantoonsa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt esoteeristen tekstien taidefilosofinen käsittely – siis sen selvittäminen, millaisia taideteoreettisia näkemyksiä esoteeriset ajattelijat itse esittävät sekä näiden kantojen kriittinen tarkastelu.”
”Uskoakseni Passer d’un rêve à l’autressa on klassikkoainesta. Ei tavalla, jolla Documenta 11 uudisti poliittisella taiteellaan paradigmoja vuonna 2002, vaan pitkään muisteltuna poikkeamana, jossa käytävät taidemaailman alitajuntaan, materiaalit edellä, osoittivat jotakin merkittävää taiteen mahdollisuuksista ja luonteesta – jotakin, jota ei kenties ennen ikinä ollut ajateltu. Kaikki oli kuitenkin jo valmiina. Jonkun piti vain tarttua toimeen ja kuratoida.”
”Vähäisyys ei tarkoita sitä, että mitään ei tapahtuisi. Päinvastoin: tapahtuma vain siirtyy teoksen ja katsojan väliseen pieneen mittakaavaan. Se voi olla liike, joka on ensin lähes näkymätön, mutta joka paljastaa ominaisuutensa vasta ajan kanssa, tai esine tai ympäristö, joka voi ensin tuntua vieraalta ja sen jälkeen tulee uudella tavalla tutuksi.”
”Pariisissa seremonia järjestettiin ensimmäistä kertaa kokonaan stadionin ulkopuolella, ja olympiaurheilijat kulkivat lähes sadan veneen saattueessa pitkin Seineä keskellä historiallisen kaupungin keskustaa. Kaikkein hedelmällisimmäksi [tutkielmassani] osoittautui kuitenkin ns. poissaolevien merkkien tarkastelu: saastunut joki ja terrorismin uhka olivat aineistoni tehokkaimpia merkitsijöitä juuri näkymättömyytensä kautta, ja niiden myötä spektaakkeli alkoi merkkien tasolla simuloida omaa tuhoaan. Kaikkien näiden merkkien taustalla tuntui kummittelevan yksi kysymys, jonka kaikista voimakkaimmat mediatapahtumat, etenkin suorana televisioidut sellaiset, esittävät katsojilleen jo ennen alkamistaan: missä olit, kun?”
”Kumun 20. juhlavuoteen kutsuttu Kristi Kongi on ensimmäinen virolainen naistaiteilija, joka pääsee esiintymään museon pääsalissa. Laaja, useammasta erillisestä tilasta koostuva installaatio antaa kokonaisvaltaisen visuaalisen ja tilallis-kehollisen kokemuksen. En ole koskaan nähnyt yhtä kekseliään värikylläistä ja rohkeaa näyttelyarkkitehtuuria. Sekä materiaalisesti että semanttisesti moniulotteinen, ärhäkkä kokonaisuus häkellyttää, vakuuttaa ja vavahduttaa.”
”Tunnelma ei ollutkaan kupliva ja vallaton, vaan somistusten edessä selfieitä räpsivä festivaalikävijöiden joukko vaikutti suorastaan tympääntyneeltä. Koska tunnelma oli lattea, päätin ottaa käyttöön äärimmäisen selviytymiskeinon: yltiöpositiivisuuden. Päätin etsiä iloa yllättävistäkin paikoista, ja löysinkin sitä vastustamattomasta nostalgiasta, yllättävistä kohtaamisista ja tuoreista näkökulmista vanhoihin klassikoihin.”
”Juttusarjan juttujen kautta taideaktivismi jäsentyy hyvin monipuolisena. Mukaan tuli populaarimusiikkipromootiota, metsässä liikkumista, hiljaa piirissä istumista, Jean Sibeliuksen musiikkia katusuluissa, erilaista aktioiden suunnittelua taiteellisena toimintana, käsitöitä kuten virkkaamista, laulamista, rumpujen soittamista, käsikirjoittamista, puvustamista – hirveän monentyyppistä toimintaa.” – Sini Mononen
Mustekalassa sukelletaan tänä vuonna Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -maisterinäyttelyn tarjontaan kahden dialogikritiikin voimin. Nyt julkaistavassa toisessa keskustelussa näyttelykokonaisuutta pohdiskelevat nuorempaa taiteentutkijapolvea edustavat Henrika Lehmusvaara ja Neea Lahti.
Singin’ in the Acid Rain on Aatos Ketvelin musiikillista äänikollaasia ja lyriikkaa yhdistävä kuunnelma.
”Se selittämätön tunne sijaitsee jossakin
nenäontelon ja kitalaen välillä.
Se on siemen.
Siellä se sijaitsee, sykkii silloin tällöin.
Luulisin, että aina lähellä ymmärrystä se sykkii.
Tai sitten silloin, kun jokin on aivan hirvittävällä tavalla väärin.
Viime aikoina se on sykkinyt tavallista tiheämmin.”
Loppukevään ja alkukesän vuosittaisiin tunnuspiirteisiin lukeutuu Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -maisterinäyttely, jossa on tällä kertaa esillä 45:n opintojaan viimeistelevän taiteilijan töitä. Näyttely huomioidaan Mustekalassa tänä vuonna kahden dialogikritiikin voimin. Ensimmäisenä näistä julkaistaan Mustekalan kirjoittajakuntaan kuuluvien Jaakko Uotin ja Frans Aution keskustelu.