Mustekala lomailee heinäkuun
Kulttuurilehti Mustekala lomailee perinteiseen tapaan heinäkuun ajan. Verkkosivuston hiljetessä suosittelemme ottamaan seurantaan Mustekalan Instagram-tilin @mustekala.info.
Helmi Saukkoriipi
Pieni huone maailmankaikkeudessa
”Vietän huoneessa kolmekymmentä minuuttia, joiden aikana nimet jatkavat virtaamistaan seinällä lattianrajassa. Odotan inhimillistä väliintuloa, Jumalaa ihmisestä, mutta mitään ei tapahdu, aavistan sen jo valmiiksi. Juuri tuo mitään on merkitsevää: esitys on esitys, vaikka sen keskiössä ei olisi ihmisen läsnäoloa, vain tuon ihmiskeskeisen kosmologian jälkeensä jättämä painanne, jonkinlainen alipaineen tuntu siinä missä esiintyjän piti sijaita.”
Miten elää ympäristökriisin kanssa?
”Hiekkaa valutetaan kädestä toiseen ja kasoiksi maahan kuin tiimalasissa. Kuten viimeisin IPCC:n raporttikin osoittaa, aikamme ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa on tiukilla, joten ympäristökriisien määrä ja tahti tulee myös tiivistymään. Miten siis elää tämän kanssa, jos olemme jo myöhässä? Toista puoliaikaa voisi kuvata myös rituaaliksi, jossa pyritään löytämään uudestaan yhteys luontoon ja ympäristöön sekä sitä myötä kriisin kanssa elämiseen.”
Voiko taiteilijaan luottaa?
”Voiko taiteilijoihin, joiden työ ja ammattitaito on ensisijaisesti tehdä kiinnostavia taideteoksia, luottaa omaavan tarpeeksi tietoa toimia eläinten kanssa sekä laittavan niiden hyvinvoinnin ykkösprioriteetiksi taideteosta tehdessä?”
Rodullistettujen naisten sortohistoriaa Yhdysvalloissa
”Kuten Davis osoittaa kirjansa lukuisissa valkoista ylivaltaa eri organisaatioissa kuvaavissa esimerkeissään, rasistiset asenteet ylittävät sukupuolten ja luokkien väliset rajat muuttuen pelottavaksi yhtenäisideologiaksi, joka liikaa valtaa saadessaan saattaa sopivana historiallisena tilanteena kristallisoitua todelliseksi väkivallaksi, kuten kävi esimerkiksi Ku Klux Klanin kanssa.”
Fragmentaarisen kehon sukupuolittuneet merkitykset Emma Jääskeläisen ja Nadiye Koçakin taiteessa
”Fragmentin ei tarvitse viitata rikkinäisyyteen, vaan epätäydellisyyteen, moniaineksisuuden ja muutoksen mukanaan tuomaan hajanaisuuteen, hengittäviin väleihin. Kehon sirpaleisella esittämisellä voidaan viitata siihen, että ruumiimme on fragmentti kokonaisuudessa, jota täydennetään erilaisilla sosiaalisilla järjestyksillä, joista sukupuoli on yksi merkittävimmistä.”
Kaksi tapaa kohdata mustekala ja kertoa siitä
”Ihmisten on ollut vaikeaa hahmottaa ja huomioida tällaista hyvin erilaista älyä, jonka toimintaa eivät ohjaa vain yhdet aivot, vaan lisäksi kunkin lonkeron päähän sijoittuvat hyvin monimutkaiset – aivoiksikin kutsutut – hermokimput. – – Nämä kaksi elokuvaa yksittäisestä mustekalasta paljastavat, että ihmisen intentio ei lopulta ratkaise sitä, miten hän eläintä kohtelee.”
Under the Ejaculation Falls
”As the strive for normality and conformity is quite encompassing, one has to ask, how common straightness actually is? If we had more varied and realistic representations of sex and sexuality, would straightness and cisness reveal themselves not as ’normal’ majority experiences, but rather as popular social habits produced culturally?”
Hybridi-identiteetistä singulaarin monikolliseen kokemukseen – identiteetti, mieli ja kieli syntyvät yhteydessä toisten kanssa
”Anzaldúa tuntuu väittävän, että omasta idistään tietoinen, monen jakolinjan, sukupuolen, seksuaalisuuden halkaisema mieli ja kieli antautuu helpommin oman luovuutensa, oman alitajuntansa ja myös järjen vietäväksi. Hän muuttaa sanoiksi sen teoreettisen asian, jota Nancy teoksessaan kuvaa. Mieli muuttuu luovaksi kieleksi, jossa hybridin identiteetin kaikki osaset ovat yhtenä kokonaisuutena.”
Kaikki pitävät puusta, mutta kuka rakentaisi tulevaisuuden?
”Myyttinen kytkös metsän, ihmisen ja puuarkkitehtuurin välillä on vastaansanomattoman houkutteleva tarina, mutta saa myös pohtimaan, oikeuttaako mielikuva liian helposti uuden rakentamisen ilmastokriisin aikakaudella. Riittääkö, että betonirakennuksen katosta löytyy puupanelointi?”
Luonnon ja kulttuurin rauhansopimus
”Maalaukset tuovat mieleen alakouluni seinillä olleet, lukemisen opettelua tukeneet kirjaintaulut. Kirjaintauluissa maailma tuntui koostuvan palikoista. P niin kuin palomies. Selkeärajaista asiaa merkitsi yksi suomen kielen sana. Heimosen kuvauksissa tämä naiivi, mutta tarpeelliseen yksinkertaistukseen pohjaava esittämisen tapa on korvautunut runsaudensarvella. Kirjaimen provosoimaa runsautta Heimosen maailmoissa voi merkityksellistää poststrukturalistisella ajatuksella kielestä, joka velloo erojen paljoutena. Jokainen ilmaus synnyttää läheisten ja yhä kauemmas karkaavien mielikuvien ketjun.”
Kriisin ruumis – Ilmastokirkon Corpus Crisis
”Suljemme silmämme ja alamme ravistaa tulitikkurasioita biitin tahdissa. Silmien sulkeminen vahvistaa imeytymistä mielentilaan, joka irrottaa minut katsojan roolista, yksityishenkilön ahdistavasta ja kutisevasta rajauksesta. Se mihin sulaudun, ei kuitenkaan ole yhteisö sanan arkisessa merkityksessä: en näe muita, en peilaa heidän reaktioitaan enkä tiedä mitä he ajattelevat. Rituaali kutsuu minut hetkeksi virtaavaan tilaan, jossa en osaa sanoa, onko kokemukseni vain upottautumistani omiin tuntemuksiini vai esiyksilöllistä, yhteistä muodonmuutosta.”