”Mietin LA 92-dokumentin katsottuani, mihin sen teho perustuu. Suuri osa vastaustani on, että se muistuttaa muodollisesti juuri näitä valtavirran zombijoukkoelokuvia, joiden vastaanottamiseen olemme ehtineet tottua, mutta taustoittaa ja korostaen säilyttää tapahtumien poliittisen sisällön.”
Tamperelainen kustantamo Suuri Kurpitsa julkaisi kevään korvilla kolme ruotimisen arvoista sarjakuvaa. Aino Louhen Mielikuvitustyttö, Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut sekä Anne Lehtisen ja Saila Juutin Syntyneet rakastajiksi ovat kaikki mielenkiintoisia esikoisteoksia. Edessämme on kolme haurasta maailmaa ja niihin kolme näkökulmaa. Tulla nähdyksi, olla näkymättä Aino Louhi (s. 1981) lienee tuttu useille Mustekalan lukijoille kuvataiteilijana […]
”Jos suomalaisen kulttuurin huipulla elämä on näin tiukkaa, millaista se on heille, jotka eivät ole erityisen menestyneitä, palkittuja ja kuuluisia? Kulttuurialan ulkopuolisesta näkökulmasta katsottuna on älytöntä, että menestyminen ammatissa ei tarkoita tuloja, joilla elättää itsensä edes köyhyysrajan tuntumassa. Toisaalta on olemassa ammatteja, jossa palkkaa saavat myös keskinkertaiset, työssään jopa heikosti suoriutuvat ihmiset. Toisenlaisessa maailmassa myös taiteilijoilla olisi varaa olla keskinkertaisia, niin kuin suurin osa ihmisistä on, ammatista riippumatta.”
”Eduskuntavaaleja seuranneena maanantai-iltana tuijotin miljoonien muiden tavoin suorana lähetyksenä, kuinka liekit nielaisivat Pariisin Notre Damen katedraalin kitaansa ja sen torni lyyhistyi maahan. Näky oli painajaismainen. Katedraalin mukana tuntui katoavan jotain korvaamatonta.”
”Termit tyhjä ja täysi sisältävät useita merkityksiä. Niiden olemassaoloa ei voi olla huomaamatta, kun tila pelkistyy toiseksi. Meidän kokemuksemme tyhjyydestä oli konkreettinen jokin aika sitten, kun saimme mahdollisuuden vierailla Amsterdamissa, Van Gogh -museossa hetki ennen sen aukeamista yleisölle.”
Mikään ei tuota länsimaissa tehokkaammin ennalta-arvattavia reaktioita kuin länsimaissa tapahtuva suuronnettomuus. Notre Damen tulipalo on tästä hyvä esimerkki. Ihmiset, joilla ei koskaan ollutkaan mitään suhdetta rakennukseen tai jotka ylipäätään ovat immuuneja esteettisille ja kulttuurihistoriallisille merkityksille, kertovat, että tapahtuma ei herätä heissä tunteita. Vähän samaan tapaan kuin tyypit, joita kuuluisasta taiteilijasta paljastuneet sikailut eivät häiritse, koska […]
Lähes kymmenen vuoden hiljaiselon päätteeksi saksalainen metalliyhtye Rammstein julkaisi maaliskuun lopussa ensimmäisen sinkkunsa myöhemmin keväällä myyntiin tulevalta albumiltaan. Teos kantaa mahtipontisesti nimeä Deutschland ja sen musiikkivideo on berliiniläisen Specter Berlinin ohjaama suuren budjetin elokuvatasoinen vauhdikas toimintakela, jonka eri aikoihin sijoittuvat kohtaukset rynnivät monumentaalisten kitarariffien rytmittäminä halki Saksan historian. Saksalaisessa mediassa video on saanut ristiriitaisen vastaanoton: […]
Viime viikot ovat kuluneet konferenssien huumassa. Lontoon Institute for Musical Research -instituutissa järjestettiin kansainvälisen naistenpäivän tienoilla International Women and/in Musical Leadership -konferenssi. Helsingissä taas vietettiin maaliskuun lopussa vuosittaista musiikintutkijoiden symposiumia, joka kokoaa yhteen alan ammattilaisia eri puolelta Suomea. Lienee siis sopiva hetki pohtia feminististä musiikintutkimista sekä alan tilannetta ylipäätään. Missä mennään Suomessa ja maailmalla? […]
Tiedättehän sen tunteen, kun taulu tuijottaa. Maalaukseen tai valokuvaan on ikuistettu juuri sinua kohti katsova henkilöhahmo. Astuitpa mihin kohtaan huonetta hyvänsä, katse kehyksistä seuraa silmää räpäyttämättä (entä, jos räpäyttäisikin!). Ilmiölle lienee olemassa termi, mutten halua tietää sitä: joskus on lohdullista kuvitella maailmaan vielä nimeämättömiä asioita. Joka tapauksessa tämä hiljainen toimitus, teko ilman lihallista subjektia, henkii […]
Aloin käydä elokuvateatteri Orionissa säännöllisesti vuonna 1989, jolloin tulin Helsinkiin opiskelemaan kuvataidetta. Suomen elokuva-arkiston esitystoiminta oli siirtynyt Orioniin jo vuonna 1984. Tuolloin olin ollut koukussa psykologiasta riisuttuihin eksistentiaalisiin tarinoihin. Robert Bressonin Rahan (1983) ja Aki Kaurismäen pitkän esikoisohjauksen Rikoksen ja Rangaistuksen (1983) ote nuoreen minääni tuntui pelottavan voimakkaalta. Tajusin, että minun täytyi ymmärtää enemmän tästä […]
1 Kävin Sharjahin biennaalissa, Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. Saavuin Dubaihin 6.3., päivää ennen avajaisia. Kaupunki oli yhtä loisteliasta fasadia. En voinut olla ajattelematta Bysantin läntistä reunaa, Venetsiaa. Venetsialaiset keskittivät ulkomaankauppansa jo 800-luvulla keskiajalla ylivoimaisen kehittyneisiin muslimikaupunkeihin. Lähetystöjä oli Aleppossa ja Damaskoksessa. Kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuuri saivat itämaisia piirteitä. Arabiarkkitehdit kaunistivat merkkirakennukset. Kirkot lainasivat moskeijoilta. Kanavarannat kopioivat Levantin […]
Viime syksynä Timo Valjakka kirjoitti Helsingin Sanomissa David Hockneyn Taidehallin näyttelystä. Kriitikkoa häiritsi näyttelyssä yksi piirre: “Vaikka hänen [Hockneyn] taiteensa on yleisesti ottaen lämmintä ja humaania, joskus herää tunne, ettei hän ole täysin tosissaan. Taiteen tekeminen näyttää olevan hänelle yhtä vaivatonta kuin elämä. Kamppailujen jälkiä ei hänen teoksissaan näy.” (HS 18.8.2018). Ottamatta kantaa David Hockneyn […]