Tutkimus- ja innovaationeuvoston ehdotuksia lukiessa mieleen tulee, että yliopistojen tilannetta voi vastavuoroisesti katsoa myös museoiden näkökulmasta. Molemmilta odotetaan paljon muuttuneessa toimintaympäristössä.
Sananvapaudesta on viime aikoina keskusteltu runsaasti, erityisesti Charlie Hebdon työntekijöiden murhan vuoksi. Demokratioissa sananvapaus on aivan keskeisellä sijalla ja se ansaitsee suojelua ja puolustamista.
Tosiaan, nykyisin on täysin arkipäiväistä tallentaa – eli pelkistetyimmillään valokuvata tai videoida – vimmatusti koko ajan ja kaikkialla. On suorastaan suotavaa kerätä eräänlaista elettyjen kokemusten esitysarkistoa.
Väkivalta on aina raja. Se rajaa sisä- ja ulkopuolisiin, kohteisiin ja todistajiin. Myös rajanteko itsessään on periaatteiltaan väkivaltainen.
Suomen taiteilijaseuran näyttelyn otsikko “Viimeinen Taiteilijat” on provokatiivinen avaus keskustelulle. Se on hätähuuto nälkäisten taiteilijoiden runsaslukuisista suista taiteen ja kulttuurin kriisissä.
Nyt kun Guggenheim-museon arkkitehtuurikilpailun finalistit on julkistettu, taidemaailmassa ja arkkitehtien kesken vallitsee syvä hiljaisuus. Ehdotukset olivat odotuksiin nähden varsin maltillisia, ehkä liiankin vaisuja.
Tämä kirjoitus pohjaa päätelmään, jonka mukaan kriittisen taiteen tulisi aiheuttaa häiriötiloja, konflikteja, jotka kolauttavat totuttuun ajatteluun avoimen muutoksen tilan.
Malviniemen teoksia leimaa monikerroksisuus. Teema lähtee keriytymään auki konkreettisista, tekijää lähellä olevista asioista. Teoksen viesti löytyy ajasta.
The San Francisco Asian Art Museum is currently hosting the traveling exhibition “Roads of Arabia: Archaeology and History of the Kingdom of Saudi Arabia” from October 24th 2014 through January 18th 2015.
Kauneus on vaikeuksissa nykypäivänä ehkä siksi, että sen määritteleminen on tullut niin vaikeaksi ja moniselitteiseksi. Olkoon kauneuden takana minkälainen käsitys hyvänsä, on kyse hyvin erityisestä ja yksilöllisestä tavasta suhtautua elämään eettisesti.
Mustekala vastaanotti taiteen valtionpalkinnon 14.11. Juhlapuheessa halusimme kiinnittää huomiota taiteesta kirjoittamisen välttämättömyyteen.
Vakavasta ja reaalipolitiikkaan kiinnittyneestä pyrkimyksestä huolimatta Huippukokous oli ennen kaikkea esitys ja performanssi, ja juuri se tekee tapahtumasta ainutlaatuisen ja radikaalin.