Hamletko? Ne. Ja me.
Milloin on oikea hetki toimia? Miten toimintani vaikuttaa pidemmällä aikavälillä? Voinko toimia toisin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole helppoja, valmiita ratkaisuja.
Milloin on oikea hetki toimia? Miten toimintani vaikuttaa pidemmällä aikavälillä? Voinko toimia toisin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole helppoja, valmiita ratkaisuja.
Maalausten edessä katsojan katse paljastuu. Näinkö minä katson toista ihmistä? Torjuttu halu muuttaa hänet esineeksi, jonka oikeus puhua ja toimia on kyseenalaistettu.
Se miltä lasten ympäristö näyttää, kertonee myös siitä, mikä ja missä lapsi yhteiskunnassa on. Meidän maailmassamme leikki ja koko lapsuus on tuotteistettu, disainattu.
Syksyn mittaan Mustekalassa on keskusteltu taiteen saamasta julkisesta tuesta, taiteilijain toimeentulosta ja taideinstituutioiden roolista. Taustalla on huoli hallituksen leikkauspolitiikan johdosta, jonka pelätään kohdistuvat taiteeseen.
Uudenlaisten näkökulmien näyttelykäytäntöihin on lähdettävä ennen kaikkea taiteilijoiden omakohtaisesta menettelytapojen tiedostamisesta ja taiteilijoiden sosiaalisen ja taloudellisen edun kannalta toimivampien vaihtoehtojen käyttöönotosta.
An Art of Institutions aims to use institutions as a material in the way that canvas, paint or photographic paper are materials. Each institution will react to a project in a specific way.
Sattuvista teoksista voi seurata rumaa jälkeä. Mutta jos miellyttää kaikkia, miellyttääkö silloin ketään, ja onko vapaudelle enää käyttöä?
Viime aikoina Suomessa on ollut kovaa keskustelua taiteen toimintakulttuurista – siis rahasta. Kentällä on voimakasta liikehdintää etenkin taidenäyttelyiden ja gallerioiden yhteiskunnallisten toimintamallien suhteen.
Kalleisten haastattelemat ihmiset muodostavat teoksen käyttöliittymän alkutilanteessa kuvan, jossa kaikki sata ovat kääntyneet kohti katsojaa, kuten Leviathanin pikku-ukkelit ikään. Muodostuuko heistä suurempi kokonaisuus? Edustaako kokonaisuus meitä?
Taiteen tarkoitus on olla yhteiskunnassa se alue, jolla oletetut päämäärämerkitykset voidaan haastaa, ja se tekee kaikesta taiteesta poliittista.
Aikalaisuuden määritelmä on olla yhtä aikaa omaan aikaan kiinnittynyt ja siihen pienen etäisyyden pitämistä.
Meillä ei automaattisesti ja varsinkaan määrärahojen tiukentuessa välttämättä ole resursseja siihen mitä tilapäisen, osallistavan, paikkasidonnaisen tai muuten muodoltaan uudenlaisen julkisen taiteen tuottaminen useimmiten vaatii.