“Neutrin ja vähätaiteen vastarinta ei suostu määrittymään dominoivan muodon hallinnoivasta asemasta käsin vaan saa liittolaisensa muualta. Harakan taiteilijoiden teoksissa näkyvät huomaamattoman rajoilla olevat paikat, painaumat ja jäljet, arkistot, yhteisölliset tallenteet tai näkyvät parsi- ja harsimukset voivat olla tässä avuksi. “
“Koska kävelen melko usein Työläisäidin ohi, tulen ajatelleeksi (työläis)äitiyttä ällistyttävän usein. Olen itse asiassa puntaroinut sitä jo niin monesta kulmasta – kiitos veistoksen – että mielipiteeni on melkoisesti hioutunut. Sanomattakin selvää, että roskapönttöjen ja valaisinpylväiden hiova vaikutus on siihen verrattuna vähäinen. Enkä sitä paitsi ole ainoa, jolle Työläisäiti merkitsee jotain. ‘(- -) veistoksesta tulee muistoja mieleen. Se miten olen itsekin pessyt pyykkejä samalla tyylillä’, muisteli joku. Eikö olekin mainiota, että kaupunkitila palauttaa aktiivisesti mieleen jotain niin henkilökohtaista, poliittista, pientä ja katoavaa?”
“Taiteen ja kulttuurin tilannetta koronakriisissä ja sitä laajemminkin tulisi tarkastella myös oikeuden ilmenemisen ja sen sanoiksi pukemisen kysymyksenä. Teosten ja esitysten sinänsä olemisen kysymyksenä. Ei vain oikeutena viihteellisiin yleisötilaisuuksiin, vaan oikeutena kysyä oikeutta ja kokoontua oikeuden haasteiden äärelle.”
“Palkintojen poliittisuutta ympäröivä diskurssi antaa kuitenkin ymmärtää, että Oscareita on vasta nyt alettu jakaa muita kuin puhtaasti laadullisia tekijöitä kriteereinä hyödyntäen. Aivan kuin vasta viime vuosiin saakka Oscareiden lautakunta olisi ollut täysin puolueeton. Tällainen ajattelutapa on kuitenkin absurdi, mistä todistavat esimerkiksi Harvey Weinsteinin lukuisat onnistuneet lobbauskampanjat.”
“Yksi keskeinen huomiotalouden lainalaisuuksista on, että se häivyttää kontekstin: tärkeää on vain koukuttava tunnereaktio, olkoonkin että se hämärtää nyanssit tai laajemmat yhteydet, asettaa meidät kilpailemaan toistemme kanssa, pirstoo keskittymiskykymme – ja tuntuu imevän kaiken vapaa-aikamme. Siksi Odell kohdistaa tarkastelunsa siihen, kuinka voisimme opetella jälleen hahmottamaan kontekstimme, sekä digitaalisessa että fyysisessä todellisuudessa ja niiden yhteenkietoutumissa.”
“Juuri ruukun fragmentaarisuus on Kinan teoksen ytimessä; on selvää, että ehjä vastaava ruukku ei tekisi meihin vastaavaa vaikutusta. Tässä seinän jäänteet ovat samalla patinaa, sillä ne lisäävät esineen kiinnostavuutta ja ikään kuin takaavat sen muinaisuuden.”
“Oman taiteellisen työni johtaminen ei onnistu täysin juuri koskaan. Tilaa ja hyväksyntää yllätyksille tulee aina antaa. Vaikka kuinka määrittelisin mitä yksinkertaisimman vision itselleni valmiista vedoksista, työ ottaa jossain vaiheessa itse johdon ja yllättää.”
“Leikki, mielikuvitus ja taide voivat opettaa meille rajoja ja laajentaa käsitystämme maailmasta. Undertale opetti minulle ainakin sen, ettei tutulta tuntuvassa tilanteessa kannata tehdä sokeita oletuksia asioita aiempien kokemusten perusteella, vaan pyrkiä olemaan tilanteessa läsnä ja havaitsemaan poikkeavuudet totutusta. Peli myös näyttää mielestäni hyvin sen, miten väkivallan käytön mahdollisuuden tarjoava peli voi käsitellä väkivaltaisuutta aiheenaan kriittisesti, eikä pidä sitä itsestäänselvänä pelimekaniikan osana.”
“Kansallisen kriisin aikana on selvää, että kaikkia selviytymiskeinoja käytetään. Yhdysvaltalaista keskustelua seuratessa on myös mielenkiintoista miettiä, mitä museokokoelmista kriisiaikana myytäville teoksille käy. Kuka ne ostaa? Kenelle suurten museoiden taloudellinen ahdinko tarjoaa tilaisuuden?”
“Edelleen hikoileva ja siksi hieman hermostunut Todella Resilientit Ihmiset ry:n Hallituksen Puheenjohtaja katsoo kelloaan, vetää keuhkoihinsa kirkkoilmaa ja lausuu itselleen jotain rauhoittaakseen mielensä. Mitä hän sanoo, emme tiedä koska emme osaa huuliltalukua, mutta yhtä kaikki se toimii, sillä Todella Resilientit Ihmiset ry:n Hallituksen Puheenjohtaja onnistuu keräämään itsensä. Hän kävelee sitten tarjoilupöydän ohitse betonista keskikäytävää pitkin saarnastuolin luo ja asettuu sen taa, ottaa kokouspaperinsa salkustaan ja asettelee ne paikoilleen eteensä, nostaa katseensa salissa istuviin ihmisiin ja rykäisee kuuluvasti.”