
Kuva ja sen myöhemmät liikkeet
Museo voi tarjota hyvälaatuisen ja luotettavan kuvan sen sijaan, että jättää kokoelmista kiinnostuneet huonolaatuisten jpeg-tiedostojen varaan. Mutta onko tarkin kuva aina paras?
Museo voi tarjota hyvälaatuisen ja luotettavan kuvan sen sijaan, että jättää kokoelmista kiinnostuneet huonolaatuisten jpeg-tiedostojen varaan. Mutta onko tarkin kuva aina paras?
Kun asiaan hiukan perehtyy, on selvää, millainen taustaideologia Päivitys-teoksella on ja mitä sen sanat siten tarkoittavat. On kuitenkin melko samantekevää, mitä mieltä yksittäisestä Päivityksestä ollaan, mutta sen ideologia ei ole samantekevä.
Kuinka taiteen kieli taipuu taiteesta itsestään puhumiseen? Toimiiko se silloin, kun tarkoituksena on puolustaa taidetta?
Voimme työstää tietoa samalla tavalla kuin taideteosta tehtäessä valitaan maalaukseen oikea siveltimen koko, grafiikanvedokseen toimiva tekniikka tai kollaasiin oikean väriset paperit. Kaikkien valintojen perustana on taiteilijan näkemys.
Jandek’s work in film should be seen an extension of the photography from the album covers, especially with regard to the numerous self-portraits.
Puhe hedonistisesta yhteiskunnasta onkin samalla tavalla harhauttavaa kuin puhe informaatioyhteiskunnasta. On nimittäin syytä muistaa, että kyse on informaatiokapitalismista ja nautintojen kapitalismista.
Tässä onkin yksinkertainen kysymys: kerääkö ja arkistoiko jokin taho sosiaalisessa mediassa käytävää taidekeskustelua? Jos ei, jonkun täytyisi aloittaa se viimeistään nyt.
Ensimmäinen impressio. Vuokraisäntä katsoo syvälle silmiin ja sanoo: ”My name is difficult, too. Is it summer in Finland, right now?”
Miten kirjoittaa henkilökohtaisista ja samalla kaikkia koskettaneista asioista, joista ei synny uutista tai polttavaa näkökulmaa? Näitä varten on kirjallisuus.
Held in the packed auditorium of the Design Museum, the discussion was held between representatives of four quite different Finnish art journals.
On ehdottomasti oikein ja hienoa, että aikamme historiakuvan sukupuolittuneita kaanoneita pyritään kritisoimaan jo kouluopetuksessa. Keskustelun retoriikassa on kuitenkin jotain, joka särähtää väkisinkin korvaan.
Oloni Suomen sarjakuvamaailmassa on joskus hieman skitsofreeninen. Mikä rooli on hallitseva, kun heittäytyy kentälle niin lukijan, kriitikon, kustantajan, kaupustelijan kuin hallituslaisenkin ominaisuudessa?