
Sivuaskel-festivaalin esitykset elottoman ja elävän raunioissa
[A]rvioin esityksissä näkyneitä aiheita kuten perspektiivin merkitystä katsomiskokemuksessa, materiaalin käyttöä kokemuksen kuvauksessa sekä elollisen ja elottoman suhdetta.

[A]rvioin esityksissä näkyneitä aiheita kuten perspektiivin merkitystä katsomiskokemuksessa, materiaalin käyttöä kokemuksen kuvauksessa sekä elollisen ja elottoman suhdetta.

Yleensähän tiede ja teknologia valjastetaan hyödylliseen käyttöön, mutta näiden insinööri-taiteilijoiden tekniset laitteet toimivat vain ilahduttaakseen katsojaa.

Parhaimmillaan voi uppoutua intensiiviseen kohtaukseen käden mitan päässä esiintyjistä. Huonoimmillaan katsoja haahuilee yksin, kuulee kohtauksen kaikuja ”jostain muualta” ja tuntee olevansa väärässä paikassa väärään aikaan.

Galleria Forum Boxissa on helmikuun ajan esillä kolmen taiteilijan yksityisnäyttelyt. Suuri tila jäsentyy selkeästi jokaisen tekijän omaan kokonaisuuteen: Lotta Hänninen ja Minna Pöllänen jakavat alakerran ja Kati Rapian näyttely nähdään parvella.

Hyvätkin yritykset ovat lyhyen taistelun jälkeen kaatuneet yleiseen välinpitämättömyyteen. — Mutta sitten tulee ihmetys ja vakava kysymys: entäpä jos maailma onkin tällainen?

Tino Sehgalin kokonaisuus on samanaikaisesti helppo ja vaikea, intuitiivisesti koettava ja samalla teoreettisesti kompleksinen kokemus,

Monipuolisena kokonaisuutena FinnCycling yhdistää kuvataiteen, tutkivan journalismin, esitystaiteen ja performanssin perinteitä onnistuneesti.

Seuraava arvio perustuu kahden katsojan sensuroimattomaan ja editoimattomaan chat-keskusteluun.

Helenelundin luoma maisema viittailee unen, harhojen ja fantasian maailmaan, sisäelimiin ja ruumiin toimintoihin, meren syvyyksiin. Kaikki esitetään johdonmukaisella ja omaperäisellä visuaalisella kielellä, jota voi kuvailla vesisängyn estetiikaksi.

Oletus väsyneen ruumiin kyvykkyydestä toimia maailmassa, vaikka sitten vaihtamalla yhdenlaisesta makaavasta asennosta toiseen, on kieltämättä kiinnostava.

Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitos (VÄS) juhlii tänä vuonna kolmeakymmentä ikävuotta. Sen kunniaksi Suvilahden Kattilahalli täyttyi entisten ja nykyisten opiskelijoiden teoksista ja oheisohjelmasta.

Syy siihen, miksi kontekstuaaliset seikat tulevat näyttelyssä vahvasti mieleen, liittyy Hatoumin taiteen henkilökohtaista ja poliittista yhdistävään laatuun.