Sen sijaan, että olisivat etupäässä kiinnostuneita valokuvan kulttuurihistoriasta tai keräilyharrastuksesta, Kalha ja Tahvanainen lähestyvät teoksissaan valokuvia henkilökohtaisen esteettisen kokemuksen näkökulmasta.
Musiikillista ulottuvuutta lukuun ottamatta Chimera ja Nature Morte lähestyvät kuoleman kulttuuria maallisena ilmiönä.
Koiviston tapa katsoa maisemaa nostaa esiin ihmisen ja luonnonympäristön teknologisen suhteen. Ihminen on laji, joka pystyttää itsensä ja luonnon väliin rakennelman, jonka hän sitten naamioi sisältäpäin muistuttamaan luontoa.
Jos dokumenttielokuvien objektiivisuutta onkin jo pitempään haastettu ja kyseenalaistettu, essee-elokuva välttää tämän ansan henkilökohtaisella suhteellaan esitettäviin asioihin.
Taiteilijan sosiaalinen omatunto, traumat, muisti ja dokumentaarisuus ovat läsnä monissa teoksissa.
Kohtassa esillä olevien teosten perusteella Chernyshevaa voisi kutsua romanttiseksi realistiksi. Chernyshevan teokset muistuttavat venäläisiä työläiskuvauksista aihevalinnoiltaan, tosin itse teemojen käsittely liikkuu pois poliittisesta taiteesta.
Raekallion kaunokirjalliset tanssiteokset perustuvat eräänlaiseen esteettiseen kolmoissidokseen tanssin, tekstin ja tilan välillä.
Ensinäkemältä kepeän humoristisilta vaikuttavat sarjakuvat saattavat asiapitoisuuden ja runsaan tekstin vuoksi tuntua raskailta lukea.
Lavarunospektaakkelissa Alakulttuuritalolla tuntui, että ensi vuonna jo kymmenen vuoden ajan pääkaupungin kulttuuritarjontaa rikastuttanut Helsinki Poetry Connection (HPC) on uuden vaiheen äärellä.
Millaisena Suomi ja suomalainen kulttuuri näyttäytyy burleskin – klassisen ”nakubaletin” – silmin? Lahden pikkuteatterissa itsenäisyydenpäivän aattoiltana järjestetty Nakubalettirevyy oli myös osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa.
Oudontaminen on totuttujen tapojen ja itsestäänselvien asioiden kuvailua etäännytettyinä tavallisista muodoistaan. Miten R & A -festivaalin — elokuvat onnistuvat oudontamisen taidossa?
Pyrkimys ajankohtaisuuteen ja poliittisuuteen ajaa nykytaiteen käyttämään hyväkseen ihmisten tai muun luomakunnan hätää. Pahimmillaan ahdinko tuotteistetaan taideinstituution siunauksella.