Rauha, ampuma-aseiden ja sodanvastaisuus ovat Amy Goodmanin teemoja. Luennolla hän muistutti Martin Luther Kingin sanoin ”riot is the language of the unheard”. Mellakka on niiden ihmisten kieltä, joita ei kuunnella muuten.
Vehosalon fotorealismin karmivuus perustuu todentuntuisten henkilöhahmojen persoonattomuuteen. Maalauksissa kuvattuihin tilanteisiin liittyy pingottunutta varautuneisuutta, nihilististä yhteiskunnallisten normien ja vallitsevien arvojen vastustamista.
The Crusade kirjoittaa rakkauden historiaa. Gobeliinien kukka- ja eläinhahmot kantavat rakkauden sen ensimmäiseen ympäristöön; paratiisi hehkuu toisiinsa kietoutuneiden parien ympärillä, luonto todistaa heidän rakkauttaan.
Luostarinen näki maalaamansa ikään kuin sen omasta, itsessään lepäävästä olemuksesta käsin. Siksi myös katselijan silmä lepää näissä aistien tutuksi turruttamaa tietoa vastustavissa kuvauksissa.
Lähes mustavalkoinen kuvitus johdattaa IC–98:n taiteeseen rauhallisella otteella; yleisnäkymät näyttelyistä vuorottelevat yksityiskohtaisempien teoskuvien kanssa. Kirjan kuvituksesta syntyy jäntevä kuvallinen kertomus IC–98:n tuotannosta.
Valtio+ on taiteen kautta tapahtuva suuren mittaluokan interventio tilaan. Taide avaa tämän erityisen paikan, lääninvankilan, koettavaksi.
Mäntän kuvataideviikkojen Uusi nykyisyys -näyttely osoittautuu kesän kohun keskellä yllättävän ajankohtaiseksi.
Kun modernistinen yksilökeskeisyys tukeutuu yhden taiteilijan kehityskaareen oman tuotannon sisällä, lähtee kollektiivisuus tai parityöskentely pikemminkin prosessista ja sen tuomasta dialogista liikkeelle.
Kokonaisuuden nimi viittaa yhteen kokemuspisteeseen, taloon, josta kokemuksen eri puolet alkavat hajota ja säteilevät lopulta lukemattomiin eri horisontteihin.
Näyttelyn kokonaisuus on selkeä ja hillytty sekä paikoin ajatuksia herättävä. Rantalaa on pidetty suomalaisen valokuvan uranuurtajista, eikä väittämä ole tuulesta temmattu.
Kuvissa yhdistyvät kliseiseen miehenä olemiseen liittyviä piirteitä. Mies on vaurauden hallitsija ja sen jakaja. Mies vastaa vain itselleen – tai korkeintaan jumalalle.
Affektin, katsomisen ja kuulemisen suhde muotoutuu näyttelyn yläsävelissä kirkkaiksi kysymyksiksi. Kuinka katse ja maalauksen liike tunkeutuvat tunnerekisteriin? Miten musiikki velloo sielun sisällä ja purkautuu säveliksi?