Vieraan monet kasvot – Mäntän kuvataideviikot pohtivat ihmisten ja kulttuurien eroja
Mäntän kuvataideviikkojen Uusi nykyisyys -näyttely osoittautuu kesän kohun keskellä yllättävän ajankohtaiseksi.
Kritiikit
Hulluja yhdessä – Henna Ahon ja Ville Värin symbioottinen maalaustapa
Kun modernistinen yksilökeskeisyys tukeutuu yhden taiteilijan kehityskaareen oman tuotannon sisällä, lähtee kollektiivisuus tai parityöskentely pikemminkin prosessista ja sen tuomasta dialogista liikkeelle.
Säteilevä talo – Hans Rosenströmin teoskokonaisuus erkanee moneen suuntaan
Kokonaisuuden nimi viittaa yhteen kokemuspisteeseen, taloon, josta kokemuksen eri puolet alkavat hajota ja säteilevät lopulta lukemattomiin eri horisontteihin.
Dokumentarismista käsitteellisyyteen – huomioita Hannela Rantalan retrospektiivisestä näyttelystä
Näyttelyn kokonaisuus on selkeä ja hillytty sekä paikoin ajatuksia herättävä. Rantalaa on pidetty suomalaisen valokuvan uranuurtajista, eikä väittämä ole tuulesta temmattu.
Maailma ei lopu räjähtäen, se hiipuu pois
Kuvissa yhdistyvät kliseiseen miehenä olemiseen liittyviä piirteitä. Mies on vaurauden hallitsija ja sen jakaja. Mies vastaa vain itselleen – tai korkeintaan jumalalle.
Tunteella laulettu laulu
Affektin, katsomisen ja kuulemisen suhde muotoutuu näyttelyn yläsävelissä kirkkaiksi kysymyksiksi. Kuinka katse ja maalauksen liike tunkeutuvat tunnerekisteriin? Miten musiikki velloo sielun sisällä ja purkautuu säveliksi?
Pojat on poikia
Tässä jännittävässä maailmassa pojat samoilevat päämäärättömästi, heittelevät kiviä, löytävät pääkallon, häätävät kepakoilla hirveksi muuttunutta kaveriaan.
Susirajan rakkaus hajottaa ja viiltää
Susirajan töissä naiseus ensin piilotetaan liinan alle ja sitten se lävistetään.
Nykysirkuksen surrealistiset sävyt
Kokonaisuutena vuoden 2015 Cirko-festivaalia voisi luonnehtia virkeäksi surrealististen vivahteiden jatkumoksi, joka on jo vakiinnuttanut paikkansa helsinkiläisessä kaupunkitilassa.
Akram Zaatarin poliittinen taide on pasifismia – Unfolding-näyttely Moderna Museetissa
Zaatari onnistuu sanomaan painavia asioita taiteessaan, valinnoissaan ja sisällöissään ilman, että niissä on yhtään epämiellyttävää julistamista ja huutamista.
Arkisen kosmoksen katse – Swedish Democracy -näyttely Helsinki Contemporaryssa
Eek veistää väriavaruuksia ja Johansson maalaa arkitilaa. Molempien työskentelyssä näkyy yhtä aikaa halu hypätä taiteenlajien rajan yli ja silti usko oman taiteenlajin perinteeseen. Demokratian ytimessä on keskustelu, avautuminen toisen näkökulmalle.
Kuratoitu Kevät – Kuvan Kevät, osa 2
Lönnrotinkadulla tiiviissä, mutta fiksusti ripustetussa tilassa taiteilijoiden teokset alkavat keskustella keskenään ja luoda risteäviä teemoja.