Anne Koskinen: Clementine, 2015–2017

Anne Koskinen: In Need of a Guardian

Koskinen on materiaalin ja yllättävien tekniikoiden taituri. Näyttelyssä piirtäminen ja veistäminen ovat kaikkialla läsnä ja yhtä.

1.jpg

Suru, some ja muistamisen estetiikka – The Church of Internet

Teoksen tärkeimmäksi anniksi nousevat somen esteettiset vaikutukset, joilla saattaa olla laajoja ja ihon alle meneviä vaikutuksia surun ja kuoleman käsittelemisessä tulevaisuudessa.

Hans Rosenstrom: Jökulsárlón II (detail) Kuva Jussi Tiainen, 2017

Tulvivia maisemia ja ekokriittisiä verkostoja: Rosenström, Laitinen ja Kariranta

Laitisen ja Rosenströmin visuaalisesti varsin erilaisista näyttelyistä voi löytää yllättäviä yhtymäkohtia. Runouden lisäksi molempia näyttävät viehättävän erilaiset rihmastot. Ekokriittistä taidetta löytyy myös Galleria AMA:sta.

Erika Adamsson; Angel rannalla

Kesä näyttelyissä

Näyttelyiden valikoima on monimuotoinen ja näyttää kesän koko komeudessaan: kauneudessa ja rumuudessa, runsaudessa ja minimalistisuudessa, järjellisyydessä ja aistimellisuudessa.

Blaue Frau promo pictures 5 small.jpg

Alituisen katseen alla – Blaue Frau: OBJECT

’OBJECT’ on puheenvuoro katsomisen vallasta, katsotuksi tulemisen kokemuksesta, yrityksestä ottaa stereotypiat ja toisten tulkinnat haltuun.

Armi von Vep The Golden Shower -esityksessä

Absurdi emansipaationa

Kevään viimeisimmillä klubeilla nähtiin niin suomiburleskin veteraaneja ja aloittelijoita kuin kansainvälistä osaamista.

Kimmo Modig Social Anxiety Matrix 2, 2016

— Kimmo Modig: Siksikö olen paperia, HAM-galleria

Lupasin kirjoittaa tämän, vaikka minulla ei ole tällaiseen yhtään aikaa eikä mitään kokemusta julkisesta kirjoittamisesta, enkä seuraa tämän sortin kulttuurielämää yhtään.

Yassine Khaled, Love me

Taide on ’garden path’ -lause (Kuvan Kevät 2017)

Kuvataideakatemiasta valmistuvien opiskelijoiden kevätnäyttely osoittaa, että historia ja trendit tunnetaan, mutta niiden kanssa ei jäädä nysväämään.

SIC-2017-GOOD-VIBRATIONS-007.jpg

Avoinna hyville viboille – Good Vibrations, SIC

Olen viimeaikoina nähnyt tarpeeksi sarkastisia ja ironisia näyttelyitä ja teoksia. On virkistävää nähdä näyttely, joka ei piilota tunteitaan niiden taakse. On myös ilahduttavaa kokea sarja teoksia, joissa positiiviset tuntemukset eivät ole tabu…

Elga Sesemann: Omakuva (ajoittamaton)

Modernistinaisia ja Mäkilän miehiä

Sukupuolinen identiteetti ei ole enää välttämättä lukittua; annetun sukupuolisuuden kyseenalaistaminen on yksi nykytaiteen teemoista. Silti tutkittavaa täysin traditionaalisen naistaiteilijuuden tai aihepiirinä miehisyyden maalaamisen kanssa riittää yhä.

Marc-Antoine Mathieu: 3" (2011)

Käärmeitä ruututarhassa

Sarjakuva kertoo tarinan käyttäen peräkkäin asetettuja kuvia, sanoo yleisesti tunnustettu tosi uskomus. Yksinkertaista kaavaa on helppo noudattaa. Vaikeampaa on poiketa siitä ja tehdä se hyvin.

Ed Atkins: Ribbons (2014)

Utopioiden jälkeen – ARS17: Hello World!

Innolla odotettu ARS17 – Hello World! kysyy, mitä taide kertoo digitaalisesta ajastamme. Näyttelyn taiteilija- ja teoskattaus vakuuttavat, mutta laajaa, monitahoista ja tärkeää teemaa olisi voinut haastaa lisääkin.

1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 74