Vuonna 2014 Mäntän kaupungin nykytaiteen tarjonta on saanut huomiota ehkä enemmän kuin koskaan. Vuodesta 1993 järjestettyjen Kuvataideviikkojen rinnalle avautui kesäkuun puolessavälissä uusi näyttelytila, Taidemuseo Göstan lisärakennus.
Vielä ehtii olemaan yksinäisyyden äärellä ja kysymään, mitä on olla yksin.
Kesäistä Berliiniä ovat koristaneet Ai Weiwein Evidence -näyttelyn mainosjulisteet. Julisteissa Ai tuijottaa ohikulkijaa, avittaen käsillään silmiään mahdollisimman avoimiksi, valppaiksi näkemään ja todistamaan.
Katri Naukkarisen (s. 1984) näyttely valokuvagalleria Hippolytessä lainaa nimensä Paul Celanin (1920–1970) samannimiseltä runolta So Many Constellations. Naukkariselle runon avaushuokaus muodostuu hengästyneisyydeksi kaikkien mahdollisten merkitysten ja niiden yhdistelmien edessä. Tämä onkin näyttelyn pohjavire: uudelleen näkemisen ja merkityksen annon sopimuksenvaraisuuden pohtiminen. Tarjolla on arvoituksia, vapaata assosiaatiota ja rinnastuksia abstraktiin taiteeseen.
Berliinin Biennaali luottaa teosten melko tasa-arvoiseen esillepanoon, josta spektaakkelin huutomerkit, poliittista ja taloudellista valtaa pönkittävät kuvat ovat poissa.
Nykytaide ja Marimekon kaupallinen teollinen suunnittelu yhdistyvät yhdeksi rintamaksi, samaan näyttelyyn.
Tämänvuotisen Kuvan kevään pääpaino on Kuva/tilassa ja sen naapurissa olevassa Lisätilassa. Galleria FAFA:ssa on kuitenkin kolmen taiteilijan kokonaisuus.
Tyyli tuntuu taiteesta puhuttaessa nykyisin oudolta käsitteeltä. Mitä tyyli oikeastaan tarkoittaa?
Kulunut kuvataiteen vuosi on ollut työparien vuosi. Tämän vuoden nuoriksi taiteilijoiksi valittu työpari Janne Nabb (s. 1984) ja Maria Teeri (s. 1985) ovat tehneet töitä vuodesta 2008 lähtien.
Lopputyönäyttelyistä on vaikea kirjoittaa kokoavaa kritiikkiä, sillä valmistuvien taiteilijoiden teoksia ei yhdistä mikään yksi yhteinen teema, vaan jokainen on tuottanut töitä omasta taiteilijuudestaan lähtöisin.
Marko Gylénin ja Risto Viitasen taidekritiikkivideo Jean Tinguelyn näyttelystä.
Kulunut talvi oli Designmuseolta kiistaton voimannäyttö. Se osoittaa, että museo lukeutuu tämän hetken kiinnostavimpiin nykytaidefoorumeihin Helsingissä. Graafiseen suunnitteluun tuoreella, radikaalillakin otteella tarttunut Don’t Shoot the Messenger -näy