Laboratoriossa tapahtui seuraavaa: kuraattori oli kutsunut näyttelyyn taiteilijoita, joihin tuntee vetoa. Mihinkään vastaavaan en ole aikaisemmin törmännyt, ja näyttely saikin ajatukseni liikkeelle.
Saariahon ooppera ei pyri kertomaan Chatelet’sta historiallisena henkilönä. Émilie kertoo kenestä tahansa ihmisestä, meistä, jotka kamppailemme erilaisten elämisen reunaehtojen kanssa.
Elokuvan valta-asetelma on monikerroksisen julma. Se tematisoi eriarvoisuuden ja luokan problematiikkaa yleisesti, mutta keskittyy etenkin sukupuoleen liittyvään valtaan.
Teemu Mäki on kieltämättä kiinnostava taiteilija Suomessa, jossa pienikin provokaatio voi sulkea tien taiteen tekijänä. Mäki on onnistunut käyttämään varhaisteoksensa aiheuttamaa kohua ja kääntämään sen edukseen.
Töitä yhdistävät nykymaalauksen monimuotoisuus, vapautunut materiaalien ja värien käyttö sekä ennen kaikkea maalaamisen riemu.
Kiinalaisen taiteen monimuotoisuutta on yhtä vaikea hahmottaa konkreettisesti kuin ymmärtää maan laajuutta matkustamatta paikan päällä. Silti on mahdollista yrittää pureutua maan syvään traditioon erityisesti kulttuurin ja taiteen näkökulmasta.
Los Angeles satsaa nyt downtownin kehittämiseen ja kulttuuri kuuluu asiaan. Keskikaupunki, joka vielä kymmenisen vuotta sitten oli surkeassa kunnossa, houkuttelee nyt vireämpiä ja fiksumpia asukkaita, jotka ovat kyllästyneet pitkiin työmatkoihin.
Granö on antanut tyhjyyden tulla esiin mustana jyrkänteenä aivan tietyissä tilanteissa. Kuvien henkilöt näyttävät tehneen ratkaisuja, hypänneen jonkin ratkeamattoman yli.
Kirjasta muodostuu näyttelyssä eräänlainen laboratorio, jossa esteettiset kokemukset sekoittuvat. Se muodostaa polun, joka kutsuu tutustumaan kirjan ja taiteen kohtaamispaikkoihin.
Näiden kahden erilaisen luontokuvaajan asettaminen rinnakkain on nerokas ajatus. Suureen yleisöön vetoava Brandt ja vähän omalaatuisempi Andersson luovat toisilleen vastakohdan, ja näin muodostuva kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa.
Saksan tekemien kuvien sanaton ajatustensiirto katsojalle on hienovaraista ja julistamatonta. Samoin kuin luonto, ei valokuvakaan itsessään pyri mihinkään.
Tomorrow was Magnificent on Joakim Puseniuksen ja Matti Harjun ensimmäinen yhteistyöteos ja yhteinen näyttely. Sinnen näyttelytilan täyttää kaksikon videoteos, joka koostuu useasta muutaman minuutin episodista.