Kuuman kesän taidetta
Laajassa kritiikissä Martta Heikkilä arvioi kesänäyttelyjen antia.
Kritiikit
Mies ja ääni – Luigi Russolon Hälyjen taide
Russolon manifestin tekstiä kannattelee intohimo, joka on säilyttänyt tuoreutensa vuosisadan ajan. Sen julistuksen häly ei ole mitään korvia huumaavaa meteliä. Pikemminkin se viekoittelee
Yökuvia: Jussi Kiven kartografiaa HAMissa
Rajaa todellisen ja mielikuvituksellisen välillä hämärtävät muun muassa taiteilijan valinnat jättää ajoittamatta joitakin töitään.
Metsänpeitto-sarjakuva on puiden puolella
Hukkanen hallitsee niin mustavalkoisen viivapiirroksen kuin liidut ja vesivärit. Kokonaisuus on ilmava, raikas ja monipuolinen.
Käsitekartta-kritiikki: Hangon teatteritreffit 2018
Käsitekartta-kritiikki Hangon teatteritreffeiltä. Kartan seuraaminen onnistuu parhaiten älylaitteen näytöltä.
(Epä?)sovinnaista rakkautta
Illan kutkuttavimpia kysymyksiä olivat rakkauden äärirajat ja kysymys siitä, kuka määrittää rakkauden sopivaisuudelle rajoja.
Tappamisesta – Den Andra Naturen
Esitys huipentuu ravintolassa syömiseen, joka suhteessa lihatuotantoon on kenties ihmisen perverssein rituaali.
Arkisia ja lähestyttäviä kohtaamisia hetkessä – Festival of Instant Coreography
Festivaalista muodostui irrallisia teoksia tiheämpi kokonaisuus. Päivä jolloin ihmisiä kokoontui yhdessä ihmettelemään taiteen ja elämän rajallisuutta, loputtomia mahdollisuuksia ja hetkellisyyden haikeaa kauneutta.
Kuvan Kevät 2018
en halua missään nimessä olla osa koneistoa, joka on tässä nyt nostamassa Suomen taiteen tulevaa kärkeä esiin tai tekemässä “seuraa näitä” poimintoja. (Kansikuva: Saska Ylitalo: Camouflage)
Unen irrationaalisuutta – Jyrki Siukkosen Alles Palles Falles Tampereen taidemuseossa
Siukosta on nimitetty käsitteelliseksi taiteessaan, älylliseksi ainakin. Käsitetaiteen kuivuttaan halkeileva ironia tai puritaanisuuteen kuihtuva sanallinen dokumentaatio ei kuitenkaan ole ainoa taideilijaa määrittävä tekijä.
Pöö – genre-esitys memesaation aikakaudella
Ei ole kauhua uudelleenmerkitseviä tai uudelleentulkitsevia elementtejä – ei ole nimeämisen tekoa, jossa kauhusta tulisi jotakin muuta kuin fiktioon ja karnevalismiin palautuva, kauhua banalisoiva klisee.
Tarinan paluu vai teosten keskustelu? Kuva ja ajatus on tervetullut virkistys länsimaisen ajattelun ja taiteen historiasta
On elähdyttävää lukea nykyfilosofiaa tai aatehistoriaa, joka siekailematta luonnostelee suuria historiallisia linjoja ja ruotii totuutta, kauneutta ja vapautta.