Pysäytettyjä hetkiä kuvien ja taiteilijoiden yhdessäolosta

”Anni Leppälän ja Eeva Peuran yhteisnäyttely on esteettinen ja yhtenäinen kokonaisuus, jonka romanttisen ilmiasun alla kuultaa pimeyttä. Kirjailija Monika Fagerholmin kanssa tehty luonnoskirja The Roaming Child (2020) nivoo kolmen taiteilijan ilmaisua ja teoksissa toistuvia teemoja yhteen ja korostaa molempien kuvataiteilijoiden teosten kerronnallisuutta. Näyttelykokonaisuus ei ehkä paljasta tekijöistään yllättäviä uusia puolia tai toimi uusien kokeilujen alustana. Taiteilijat kuitenkin hyötyvät yhteiselossaan toisistaan, ja heidän teostensa maailmat vahvistuvat.”

Interiöörien hillitty kaaos

”Enemmän kuin elämän levottomuudesta, näen ylipäätään Emma Ainalan maalauksissa olevan kyse yrityksestä hahmottaa kotoisuutta, joka ei pakene ristiriitoja. Maalausten koristeellisen kitschisissä sisätiloissa on jonkin sanomattoman läsnäoloa ja uhkaa, mutta se kohtaa yhtä sanomattoman lämmön.”

Memento mori on tamperelaisen sarjakuvantekijän kuvaus sairastumisestaan ja toipumisestaan

”Memento mori on monella tapaa ansiokas ja tärkeä kirja. Takalo kuvaa aivoverenvuodon kokeneen taivalta tarkkanäköisesti ja henkilökohtaisesti, vaikeatkin asiat suoraan sanoen. Mikään helppo lukukokemus Memento mori ei välttämättä ole. Perusterveenä lukijana tunnen usein kurkkuni kuroutuvan umpeen. Näin voisi käydä kenelle hyvänsä.”

Miten olla ihmisiksi, ja muita suuria kysymyksiä Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan teosten äärellä

”Epäihmisyyden museon esittämät tavat, joilla ihminen on historiansa aikana alentanut lajikumppaneitaan, eivät ole hävinneet, vaikka ovatkin muuttaneet muotoaan. Hyödynnämme edelleen heikommassa asemassa olevien yhteiskuntien resursseja ylläpitääksemme omaa elintasoamme ja arvotamme toisiamme erilaisten piirteiden ja taustojen perusteella. Me myös alennamme yhä toisiamme eläimiksi, jotta voimme oikeuttaa ihmisten väkivaltaisen kohtelun eläiminä.”

Juri Nummelin: Kuoleman usvaa ja pimeyttä

”Kuoleman usvaa ja pimeyttä on tervetullut lisä kauhufiktion ympärillä käytyyn keskusteluun, jota on historiallisesti käyty vahvasti brittiläisistä ja pohjoisamerikkalaista lähtökohdista. Nummelin on ansiokkaasti kaivannut esille tekijöitä ja teoksia, jotka ovat syyttä suotta jääneet kansainvälisten genrekumppanien varjoon. Suosittelenkin kirjan lukemista muistilehtiön kanssa, jotta lukija pystyy koostamaan oman lukulistansa kiinnostavan kuuloisista kirjoista.”

Unta ja utopiaa: Kaksi kritiikkiä Mad Housen kesäkuun esityksistä

”Toistaiseksi Kalasatama näyttää kuitenkin sepelin päälle rakennetulta lavastekaupungilta, jotenkin irralliselta, ikään kuin aika ei olisi vielä juurtunut sinne. Valmiit ja asutut talotkin näyttävät ohikulkijan silmiin vasta tulossa olevilta. Maisemassa on jotain havainnekuvamaista, ikään kuin sen lopullisuudesta ei vielä olisi varmuutta. Siksi Kalasatama on täydellinen ympäristö itsensä asettamiselle tulevaisuuden historiaan.”

Etäisyyden äärellä – eli koronaeristys saa ajattelemaan uudestaan taiteen kokemista

”Huomaan aina ihastuvani, kun nykytaide ottaa tosissaan sen seikan, että käsitteellisen käänteen jälkeen taide on voinut olla mitä tahansa. Ja ottaa sen tosissaan tavalla, joka ei loitonna taidetta elämästä vaan vie sen elämän keskelle. Googlen virheetön tuotanto saa aikaan päättymättömän sarjan hämmästystä teknologian kehittyneisyydestä ja mahdollisuuksista. Fold like dough sen sijaan ei hämmästytä, se ei ole tuolla katsottavissa vaan tässä, toiminnassa. Näyttelyyn kuuluva tekninen kömpelyys ja kotikutoisuus naamioivat sen arkielämäksi, jossa inhimillisyys murtautuu teknologian läpi.”

A Chosen Story of Hidden Womanhood

”On International Women’s day, the 8th of March, Artipelag of Stockholm opened a new retrospective group exhibition, Signature Women, 100 years of Swedish Art Scene curated by Frida Andersson, Jessica Höglund, Bo Nilsson and Iselin Page. The exhibition presents nearly 350 artworks from Swedish or Sweden-based women from the 1910’s until today.”

Melkein uutta, melkein kumouksellista, melkein pilattua

”Materian väreen paras markkinoija on todellisuus itse. Tällä hetkellä materia tosiaan värisee ja väristää, virustasollaan. Tätä kirjoitettaessa, maaliskuussa 2020, näyttää siltä, että tällä värinällään materia saa yhteiskunnissa aikaan paikallisia ja ylipaikallisia romahduksia. Värinä muuttuu vyöryksi.”

Heini Aho: Pastel Lemon Yellow Soft Passive Aggressive

”Ahon taiteellinen työskentely nojaa kuvanveiston perinteeseen. Tilallisuus ja materiaalisuus on keskeistä Ahon praktiikassa, jossa teokset syntyvät usein erilaisista kohtaamisista ja yhdistelmistä, rajaamisesta ja leikkaamisesta tai uudelleen kehystämisestä. Kun katselen Ahon teoksia, ne näyttäytyvät usein myös jollain lailla kirjallisina, ei siinä mielessä että ne olisivat narratiivisia tai kuvittaisivat tarinaa, vaan koska niissä tuntuvat toistuvan usein näkökulman, merkityksen ja merkin kysymykset.”

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 88