”Katse kääntyy oikealle, yrittää hahmottaa seuraavaa esinettä. Onko se kivi- vai kasvikuntaa? Kevyt vai painava? Karkea vai sileä? Aistihavainnon ennakko-oletuksista syntyy aluksi hienovireistä draamaa: painavaksi luulemani olikin huokoinen ja kevyt. Huomaan, että tahtomattakin esineistä syntyy tarinaa. Hauras pienen eläimen kallo ja petoeläimen hampaat alkavat kietoutua toisiinsa. Uhri ja saalistaja?”
”Liike laajenee ja loppuu, ja Michel päätyy muovituolirivistön keskelle. Rullalavan alta paljastuu kolme miniatyyrimuovituolia. Aivan kuin esitys tapahtuisi myös jollekin poissaolevalle yleisölle, ja yleisö on myös esiintyjän alla ja sisällä. Aivan kuin seksuaalisuutta esitettäisiin sekä itselle että muille, koko ajan vaihtelevilla rytmeillä. Michel vaikuttaakin olevan enemmän kuin esiintyjä tai neutraali keho, sillä esitys näyttää niin monta kertaa ja niin monen hallitun toiston kautta erilaisia tapoja, miten keho on myös kulttuurinen.”
”Ranskan Keskiylängöllä sijaitsevassa Lyonissa järjestetään kuvataidebiennaali nyt viidennentoista kerran. Tapahtuman nimi ”Là où les eaux se mêlent” eli ”Missä virrat kohtaavat” on peräisin yhdysvaltalaisen kirjailijan Raymond Carverin 1980-luvun puolivälissä kirjoittamasta runosta ”Where Water Comes Together with Other Water”. Virtaavan veden metafora viittaa siinä “elämän virtaan”. Lyoniin, Ranskan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin heti Pariisin ja Marseillen jälkeen, nimi sopii hyvin. Kaupunki sijaitsee Rhône- ja Saône-jokien risteyskohdassa, jossa satojen kilometrien mittaiset virrat yhtyvät ja sekoittuvat toisiinsa. Yhtä lailla nimi on vertauskuva tavaran, pääoman, tiedon ja ihmisten loputtomalle virralle nykyhetkessä.”
”Hämäläisen näyttely ei ole yllättävä, ei kumouksellinen eikä kiistanalainen. Se rakentuu vakavamielisistä teoksista, joissa liikutaan havainnon peruskysymysten äärellä. Maalauksissa on sinfonian kaltaista suuruutta, joka kutsuu antamaan aikaa, mutta ei lupaa vastineeksi minkäänlaista sanomaa. Palkinto on löydettävä siitä sisäisestä maailmasta, jonka teosten kohtaaminen katsojassa luo – tai pikemminkin maailmasta, jonka katsoja teosten äärellä itsessään rakentaa.”
”Avatessaan ensimmäisen kerran elämää kuhisevan mehiläispesän Gryta ajatteli antiikin polista, järjestäytynyttä kaupunkiyhteisöä, jonka selviämisen kannalta olennaista on mehiläisyhdyskunnan tapaan yksilön edun ohittava yhteisen hyvän tavoittelu. Kuudennen sukupuuttoaallon ja ilmastonmuutoksen konkretisoituessa ympäristössämme ihmisten on kyettävä järjestäytymään mehiläisten lailla.”
”Milleniaalien sieluun ei maalausten äärellä kuitenkaan saa suoraa yhteyttä. Hahmot ovat maalausten rajojen sisällä keskenään ja omissa oloissaan, katse usein alaspäin luotuna. Ulkoinen todellisuus mahdollisuuksineen, näennäisine vaihtoehtoineen ja kriiseineen pysyy kaukana maalausten maailmoista. Vaikka musiikki saattaa kuulua kuulokkeissa tai pihalla istuvan naishahmon kitarasta, maalauksissa on hiljainen ja pysähtynyt tunnelma.”
”There is a stream of exhibition and biennial projects addressing art in an age of the Anthropocene or emphasising art dealing with post-anthropocentric understandings of the world. These discourses seem to be something that every credible art institution must foster to stay relevant. This development is, of course, part of the political debate that attempts to move the current emphasis towards urgencies and threats that the middle class around the westernised world feel most dire. So, the question arises: what is the role of art institutions, curatorial praxis, and exhibition-making in this situation?”
”Biennaalin tämän vuoden teema on ’kuolemattomuus’ eli venäjäksi бессмерти. Lennokas otsikko on johtoryhmän sekä johtaja Alisa Prudnikovan asettama. Päänäyttelyiden kuraattoriksi kutsutun New Yorkissa toimivan Xiaoyu Wengin haasteeksi oli jäänyt koota otsikon rajaamana johdonmukainen näyttely sekä ohjelmakokonaisuus. Päätapahtumien rinnalla on järjestetty roppakaupalla tilaisuuksia ja rinnakkaisnäyttelyitä joilla kullakin omia vastuutahoja. Katalogi nimeää reilusti yli 70 osallistuvaa taiteilijaa ja ainakin 12 kuraattoria.”
”Eksyn yksinäisyyden merkitykseen. Teoksen nimi vocabulary of solitude – yksinäisyyden sanasto (2014) johtaa minut aluksi harhaan. Etsin klovneista merkkejä tuskaisesta yksinäisyyden kokemuksesta. Nämä klovnit vaikuttavat kuitenkin löytäneet rauhan ja tuntuvat nauttivan yksinolostaan.”
Tämä on arvio Suomen Kansallisteatterin, Zodiakin ja W A U H A U S -ryhmän yhteistuotannosta Sapiens, jonka ensi-ilta oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 11.9. Esityksen dramatisoi Yuval Noah Hararin kirjan pohjalta Minna Leino ja sen ohjasi esitystaideryhmä W A U H A U S. Monesti tarinoiden sisältöä kiinnostavampaa on niiden käyttötarkoitus. Tarinoita […]
”Istun Voimalan pimeässä tilassa lähes yksin. Lavalla yksi illan esiintyjistä varmistelee, että kaikki on kunnossa esitystä varten. Lavaa vastapäätä, Voimalan takaseinän mediateoksessa nainen piirtää meikkikynällä kasvojensa ääriviivoja. Ilmassa on valmistautumisen tuntua. Flow on alkamassa.”
”Mäntän XXIV kuvataideviikot kuratoi Marja Helander, saamelaistaustainen video- ja valokuvataiteilija ja elokuvaohjaaja. Kuvataideviikkojen viime vuosien tapaan Helander (s. 1965) on valinnut näyttelyyn väljästi teemallisen tai jopa useita teemoja kattavan kokonaisuuden, jota edustavat 55 taiteilijaa ja taiteilijaryhmää. Näyttelyn otsikko Ihmisen aika sallii laajimmat mahdolliset lähtökohdat, jos nimi tulkitaan kirjaimellisesti historian ja kulttuurin aikakaudeksi.”