
Nykysirkuksen surrealistiset sävyt
Kokonaisuutena vuoden 2015 Cirko-festivaalia voisi luonnehtia virkeäksi surrealististen vivahteiden jatkumoksi, joka on jo vakiinnuttanut paikkansa helsinkiläisessä kaupunkitilassa.

Kokonaisuutena vuoden 2015 Cirko-festivaalia voisi luonnehtia virkeäksi surrealististen vivahteiden jatkumoksi, joka on jo vakiinnuttanut paikkansa helsinkiläisessä kaupunkitilassa.

Zaatari onnistuu sanomaan painavia asioita taiteessaan, valinnoissaan ja sisällöissään ilman, että niissä on yhtään epämiellyttävää julistamista ja huutamista.

Eek veistää väriavaruuksia ja Johansson maalaa arkitilaa. Molempien työskentelyssä näkyy yhtä aikaa halu hypätä taiteenlajien rajan yli ja silti usko oman taiteenlajin perinteeseen. Demokratian ytimessä on keskustelu, avautuminen toisen näkökulmalle.

Lönnrotinkadulla tiiviissä, mutta fiksusti ripustetussa tilassa taiteilijoiden teokset alkavat keskustella keskenään ja luoda risteäviä teemoja.

Kankaanpään taidekoulu kouluttaa ammattitaiteilijoita nelivuotisessa koulutuksessa ja tänä keväänä koulusta valmistuvista neljätoista taiteilijaa esittää lopputyönsä Vaasassa.

Lopputyönäyttelyiden kruunun jalokivi on taas aukaissut ovensa yleisölle, kun Kuvan Kevät 2015 esittelee Kuvataideakatemiasta valmistuvien taiteilijoiden päättötyöt.

Galleria Heinossa esillä oleva näyttely Hinterland osoittaa jälleen kerran, miten paljon Ala-Maunus pystyy löytämään jo näennäisen loppuunkuluneesta maalaustaiteen aiheesta: maisemasta.

Maailmanlopusta kertovan videoteoksen voisi olettaa sisältävän tummanpuhuvia, raskasmielisiä sävyjä, mutta myönnettäköön että tragikoominen kerronta on ratkaisuna omaperäisempi ja jopa vaikuttavampi.

Tutkimus äänestä, kielestä ja kehosta ja niiden ulottuvuuksista ovat Naumanille edelleen läheisiä teemoja, tosin tällä kertaa lähestymistapa on tietyllä tapaa rauhallisempi, jopa seesteisempi.

Annika Dahlstenin lopputyö on tasavertainen jo pitkään taiteilijana toimineen Leevi Lehtisen Mortal Sin –installaation rinnalla. Teokset asettuvat sekä temaattisesti että teknisen toteutuksensa kautta erinomaisesti samaan tilaan.

Axel Antas maalaa videoteoksessaan varsin ylistävää esteettistä muotokuvaa suomalaisesta metsästä. Puiden yksittäiset lähikuvat erottavat yhden yksikön moninaisuudesta, mutta rauhan atmosfääri jää minimalistisen metsänmuotokuvan päällimmäiseksi tunteeksi.

Rahaa ladotaan voileipätarpeena kinkun ja leivän väliin, sen pintaan maalataan akryyliväreillä, sitä syljetään, revitään, leikellään ja pudotetaan säästöpossun sijaan kaivoon. Lapset näyttävät unohtaneet viisikymppisten ja satasten mahdin.