30.4.2010 Sini Mononen Mörkö se lähti piiriin ja lapset juoksivat perässä Olen pohtinut viime aikoina lasten musiikkikulttuuria ja erityisesti ”pelottavaa” sellaista. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka pelottavia eivät olleet niinkään ne sävelmät, joissa meripeikko uhkasi uhkarohkeaa Mikkihiirtä tai Pekka kohtasi suden, vaan ne, joissa esitettiin omaan maailmaani kiinteästi kuuluvia pelottavia asioita. Pienenä tyttönä en uskaltanut kuunnella […]
Irmeli Hautamäki Kuvataideakatemian opettaja ja liikkuvan kuvan monitoimimies Kari Yli-Annala kirjoitti mustekalan blogissaan 15.2.2010 taiteen hyvä –veli –ja–sisko verkostoista, jotka julkisuudesta näkymättöminä käyttävät valtaa erilaisissa valtion asiantuntijaelimissä. Nykytaiteen museon linjasta puhuttaessa esillä olivat hänen huomionsa mukaan vain yksittäiset kansalaiset, lähinnä taiteilijat mielipiteineen, mutta varsinaiset päätöksentekijät, ne joilla valta on, pyysivät piilossa. Taiteilijat pantiin kiistelemään keskenään […]
Anni Venäläinen Lasten kanssa on mielenkiintoista katsoa taidenäyttelyitä. Suosikkejani ovat viisi – kuusi –vuotiaat. Heillä on jo suhteellisen runsas sanavarasto ja he alkavat ymmärtää erilaisia käsitteitä ja ajan kulumista, syy-seuraussuhteita sekä asioiden välisiä yhteyksiä. Tämä mahdollistaa antoisan ajatuksen vaihdon. Opastaja oppii itse eniten. Pienet lapset eivät pitkästy taidenäyttelyssä. Heille ei tarvitse yrittää selittää, miksi jokin […]
IHME-päivien Oikeusjuttu-tapahtuma Vanhan Ylioppilastalon Juhlasalissa, su 28.3.2010 klo 19–21. 6.4.2010 Marko Gylén Parisataa henkeä oli järjestänyt itsensä Vanhalle seuraamaan oikeudenkäyntiä, jossa vastakkain olivat kuvataiteen perusarvot ja nykytaiteen markkinointi. Taustalla olivat mediassakin huomiota herättäneet julkinen keskustelu Kiasman näyttelylinjan, kansainvälisen aseman ja johtajanvaihdoksen ympärillä sekä taidepoliittiset ja luovan talouden raportit (ks. lopussa). Tuomarina toimi filosofi Tuomas Nevanlinna. […]
Mustekalan ääni-numeron innoittama olen pohtinut taidetta metelin pitämisenä ja tilan valtaamisena. Millaista taidetta syntyy yli 4000 metrin korkeudessa, kylmillä ja karuilla ylätasangoilla, punatiilisten, keskeneräisten talojen ja Aimara -intiaanien kaupungissa. Lähdimme mieheni kanssa vuoden vaihteessa puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin Boliviaan. Työskentelemme kulttuurikeskus Compassa, joka järjestää taidetyöpajoja vahvistaakseen heikossa asemassa olevien alkuperäiskansaan kuuluvien nuorten ja lasten identiteettiä ja […]
Veli-Matti Saarinen: Kafkaa lukiessani jäin miettimään seuraavia tekstien kohtia: ”Sana ”sein” merkitsee saksan kielessä kumpaakin: olemassaoloa ja hänellekuulumista.” (Keisarin viesti s. 177, Mietelmiä nro 46.) ”Kieltä voidaan käyttää kaikkeen aineellisen maailman ulkopuolella olevaan nähden ainoastaan viittauksenomaisesti, mutta ei milloinkaan eikä lähestulkoonkaan sopimuksenomaisesti, koska se, aineellista maailmaa vastaavana, käsittelee vain omistusta ja tämän suhteita.” (Keisarin viesti […]
2.3.2010 Irmeli Hautamäki Eläinsuojelijoiden julkisuuteen tuomat hätkähdyttävät kuvat suomalaisilta turkiseläintarhoilta muistuttivat Wienin Secessionissa kesällä 2008 näkemästäni näyttelystä. Kuten tunnettua, TV -uutisissa moneen kertaan nähty filmimateriaali tuo esiin, että häkkiin suljetut petoeläimet kärsivät. Filmimateriaalin todistusvoimaa on ehditty jo epäillä, mutta asiassa ei ole syytä saivarrella. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, täytyykö eläinten kärsiä joidenkin ihmisten turhamaisuuden takia. […]
26.2.2010 Saara Hacklin Kartta tai kaavio mielletään helposti objektiiviseksi esitykseksi paikasta tai asian tilasta. Näin, vaikka tietäisimme, että jokainen kartta on aina väistämättä pelkistys. Maantieteen professori Mark Monmonier kirjoittaa: ”Kartografian paradoksia ei voi välttää: antaakseen hyödyllisen ja todenmukaisen kuvan, tarkan kartan on kerrottava valkoisia valheita.” Valehtelun välttämättömyyttä on, ettei mikään kartta voi todella sisältää kaikkea […]
15.2.2010 Kari Yli-Annala Pienessä maassa suhteista ja verkostoista muodostuu helposti eräänlainen “kylä”. Siinä käy helposti niin, että todellisuus peittyy kentällä liikkuvien toimijoiden ja heidän liikuttelemiensa pelinappuloiden paljouden alle. “Maan tapa” eli keskinäisten “hyvä veli ja nyt myös sisko” –verkostojen vaikutus yltää politiikan ja liiketalouden välisten vaikutussuhteiden lisäksi myös yhteiskunnan muille alueille – myös taiteeseen – […]
Suomalainen kasvaa helposti protestanttisen työmoraalin lasit silmillä ja näkee hangessa kävelyn parhaana metaforana elämälle. On ollut hajottavaa asua Italiassa edellämainittuun raamiin tottuneena. Saapasmaata on vuosituhansia määrittänyt totalitarismi, moraalisen valistuksen välineenä on ollut katolilaisuus. Molemmissa vastuu ’asioista’ on yksilöstä kaukana – pitäisikö siis tämän päivän yksilöiltä Roomassa odottaa vastuullisuutta? Italialainen ei maksa veroja. Italialaisella on löyhä […]
Irmeli Hautamäki kommentoi 15.1.2010 Mustekalan blogissa tekstiäni ”Kritiikin paradoksit – yleisö, yhteisö ja taiteen riippumattomuus” (Mustekala 5/09). Tässä Kriitikosta kiinni -numeron kirjoituksessani pyrin tuomaan esiin ajattelutapoja, jotka ovat purkaneet ideaa yhdestä yhtenäisestä yleisön käsitteestä. Sivusin kysymystä siitä, onko taiteessa (yhä) jotakin jaettavaa, jos koko taiteen käsite, kuten kaikki muutkin suuret käsitteet, on dekonstruoitu. Tämän seurauksena […]
Irmeli Hautamäki Helsingin Sanomien kuvataidekriitikkoa Kaisa Heinästä on syytä kiittää reippaasta keskustelun avauksesta Kiasman johtajavalinnassa. (HS 23.1.2010) Virkaa hakenut saksalainen kuraattori Nicolaus Schafhausen kyseenalaisti Kiasman nykyisen näyttelypolitiikan ja vaati näyttelytoiminnalta lisää kansainvälisyyttä ja keskustelevuutta. ”Käsittääkseni Kiasma perustettiin aikoinaan tuomaan kansainvälistä keskustelua. Sitä ei enää ole. Kiasma ei ole hyväksi edes kotimaiselle taide-elämälle. Museo on kansainvälisesti […]