”As the strive for normality and conformity is quite encompassing, one has to ask, how common straightness actually is? If we had more varied and realistic representations of sex and sexuality, would straightness and cisness reveal themselves not as ’normal’ majority experiences, but rather as popular social habits produced culturally?”
”Anzaldúa tuntuu väittävän, että omasta idistään tietoinen, monen jakolinjan, sukupuolen, seksuaalisuuden halkaisema mieli ja kieli antautuu helpommin oman luovuutensa, oman alitajuntansa ja myös järjen vietäväksi. Hän muuttaa sanoiksi sen teoreettisen asian, jota Nancy teoksessaan kuvaa. Mieli muuttuu luovaksi kieleksi, jossa hybridin identiteetin kaikki osaset ovat yhtenä kokonaisuutena.”
”Myyttinen kytkös metsän, ihmisen ja puuarkkitehtuurin välillä on vastaansanomattoman houkutteleva tarina, mutta saa myös pohtimaan, oikeuttaako mielikuva liian helposti uuden rakentamisen ilmastokriisin aikakaudella. Riittääkö, että betonirakennuksen katosta löytyy puupanelointi?”
”Maalaukset tuovat mieleen alakouluni seinillä olleet, lukemisen opettelua tukeneet kirjaintaulut. Kirjaintauluissa maailma tuntui koostuvan palikoista. P niin kuin palomies. Selkeärajaista asiaa merkitsi yksi suomen kielen sana. Heimosen kuvauksissa tämä naiivi, mutta tarpeelliseen yksinkertaistukseen pohjaava esittämisen tapa on korvautunut runsaudensarvella. Kirjaimen provosoimaa runsautta Heimosen maailmoissa voi merkityksellistää poststrukturalistisella ajatuksella kielestä, joka velloo erojen paljoutena. Jokainen ilmaus synnyttää läheisten ja yhä kauemmas karkaavien mielikuvien ketjun.”
”Suljemme silmämme ja alamme ravistaa tulitikkurasioita biitin tahdissa. Silmien sulkeminen vahvistaa imeytymistä mielentilaan, joka irrottaa minut katsojan roolista, yksityishenkilön ahdistavasta ja kutisevasta rajauksesta. Se mihin sulaudun, ei kuitenkaan ole yhteisö sanan arkisessa merkityksessä: en näe muita, en peilaa heidän reaktioitaan enkä tiedä mitä he ajattelevat. Rituaali kutsuu minut hetkeksi virtaavaan tilaan, jossa en osaa sanoa, onko kokemukseni vain upottautumistani omiin tuntemuksiini vai esiyksilöllistä, yhteistä muodonmuutosta.”
”Esillä oli teko- ja esitystavoiltaan monipuolinen kattaus nykyvalokuvaa: kehystettyjä teoksia, kehystämättömiä vedoksia, installaatioita, kollaaseja ja videoteoksia tableteilla. Erilaisten kokeellisten teosten myötä piirtyi esille valokuvan niin kutsutun laajennetun kentän kirjoa, jossa valokuva voi saada perinteisestä poikkeavia rooleja taiteellisessa prosessissa”
”Avantgarde Suomessa etenee pääasiassa kronologisesti järjestettyinä yksittäisinä taitelijaesittelyinä, lajissaan erinomaisen asiantuntevina. Niiden kautta hahmottuu suomalaisen avantgarden taiteiden rajat ylittävä tarina Ellen Thesleffin (1869–1954) Omakuvasta Karri Kokon (s. 1955) Retweetediin. Minun on ollut helppo pitää J. O. Mallanderia, Erkki Kurenniemeä (1941–2017) tai keski-ikäistä Gunnar Björlingiä (1887–1960) avantgardisteina, sen sijaan en ole koskaan pitänyt sellaisena Thesleffiä, Olavi Paavolaista (1903–1964) tai Alvar Aaltoa (1898–1976). Kirjan luettuani ymmärrän yhtäältä miksi en, toisaalta ymmärrän miksi mainittuja taiteilijoita voidaan avantgardisteina pitää.”
”Night Visions -elokuvafestivaalin avajaisteokseksi valittu Michel Francon kuudes pitkä elokuva New Order (2020) on lähtökohdaltaan rönsytön: Meksikossa vallitsee kaaos, alemmat luokat ovat käyneet väkivaltaiseen kansannousuun ja armeija ottanut vallan. Vähintään yhtä huomionarvoista kuin elokuvan ideologinen ja yhteiskunnallinen taso on sen selkeän näkemyksellinen ja toimiva toteutus.”
”Helsinki Biennaalin teemat ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Ne liikkuvat ympäristökysymyksistä ihmisyyteen ja myötätuntoon, jonka avulla voimme kurotella toistemme luo ja haastaa itsemme ajattelemaan maailmassa olemisen jopa täysin eri lajien näkökulmasta käsin. Yhteiskunnalliset kysymykset toimivat kuitenkin lähinnä voimaa antavana kimmokkeena ja taustalla vaikuttavina arvoina Vallisaaresta löytyville teoksille, joiden ansiot rakentuvat ensisijaisesti taiteellisen ilmaisun varaan.”
”Vierailin Kuvan Kevät 2021 -näyttelyssä tiistaina 18.5.2021. Avajaisviikonlopun jälkeen näyttelytiloissa ei ollut lisäkseni kovinkaan monta vierailijaa, mikä mahdollisti teoksiin uppoutumisen ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tänä vuonna valmistuvien taiteilijoiden tarinoiden kanssa matkustamisen. Maailmanlaajuisen kriisin keskellä moni meistä tuntuu hakevan turvaa onnellisista menneisyyden hetkistä.”
”Juuri ruukun fragmentaarisuus on Kinan teoksen ytimessä; on selvää, että ehjä vastaava ruukku ei tekisi meihin vastaavaa vaikutusta. Tässä seinän jäänteet ovat samalla patinaa, sillä ne lisäävät esineen kiinnostavuutta ja ikään kuin takaavat sen muinaisuuden.”
”Benjamin Orlowin teoksessa A SPRING BRIGHT EVENING kuullaan ja seurataan Turussa toimivan akateemisen kuoron Brahe Djäknarin jäseniä. Teos kurkistaa miehisen perinteen ja elitismin tiloihin kriittisellä mutta humaanilla katseella, ja nivoo yhteen musiikkia, kuvaa, animaatiota ja tekstiä.”