”Benjamin Orlowin teoksessa A SPRING BRIGHT EVENING kuullaan ja seurataan Turussa toimivan akateemisen kuoron Brahe Djäknarin jäseniä. Teos kurkistaa miehisen perinteen ja elitismin tiloihin kriittisellä mutta humaanilla katseella, ja nivoo yhteen musiikkia, kuvaa, animaatiota ja tekstiä.”
”Ensivilkaisulta pelkistetyn näköinen visuaalinen kokonaisuus kätkee sisäänsä hienovaraista materiaalista ja teknistä runsautta. Lähden näyttelystä mielessäni kysymys kuin zeniläinen koan: Millainen muoto aavikon tyhjyydellä on?”
”Auderin elokuvien katselukokemus on haastava siksi, että filmit tuovat esiin silottelematonta Amerikan lähihistoriaa; katse on monissa filmeissä kriittinen. Katselukokemus kuitenkin pehmenee huomattavasti galleriatilassa, missä seiniä hallitsevat Outi Martikaisen suurikokoiset tekstiilitaulut, joiden aiheina on kuvia luonnosta tai lapsista. ”
”Kirjaprojektina Sisäinen kokemus oli ja on tuomittu epäonnistumaan, ja Bataille tiesi sen. Hän kirjaa kirjoittamatonta, jotain, joka ei koskaan voisikaan muotoutua kokonaisvaltaiseksi esitykseksi.”
”’Kaiken keskellä’ on henkilökohtainen näyttely, joka kurottaa sisäisestä pimeydestä ja kaaoksesta kohti jaetun maailman valoa. Näyttely on rakennettu lavastukselliseksi kokonaisuudeksi, jonka maailmaan katsoja astuu gallerian etuosaan ripustettujen esirippujen läpi. Keskeisiksi teemoiksi näyttelyssä nousevat trauma ja siitä toipuminen.”
”Cyberpunk 2077 ei yritäkään heijastella teknologian kehitystä viimeisten 40 vuoden aikana, se pyrkii imitoimaan 80-lukun arkkityypillisten kyberpunk-tarinoiden teknologista maailmaa. Teknologisen takapajuisuuden seurauksena modernin teknologian sosiaaliset ja poliittiset piirteet jäävät myös käsittelemättä.”
”Ranskalainen Cyril Pedrosa piirtää kauniin ja herkän tarinan itseään etsivästä kahden kansan miehestä. Kaunis sarjakuvakirja pureutuu identiteetin, sukulaisuuden ja kansallisuuden teemoihin.”
”Elmgreen & Dragsetin 2020 on näyttelynä, kuten myös vuotena, apokalyptinen. Aiempien näyttelyjen ja teosten jaetuista tiloista, kodeista, klubeista, kerrostaloista ja juhlista, on siirrytty tyhjyyttä huokuvaan epäpaikkaan, jossa ihmiset ovat kuriositeetti, unohdettuja, hylättyjä tai hyljeksittyjä. Kontaktit tapahtuvat peilien välityksellä, jos niinkään. Tila on niin keskeinen osa kokemusta, että vanhatkin teokset tulevat uudella tavalla tarkastelluiksi uudessa kontekstissa.”
”’Kulttuuriteollisuus ja dialektiikka’ on Simo Pieniniemen mediatutkimuksen väitöskirja, mutta sen sanankäyttö on kauttaaltaan esimerkillisen sujuvaa. Uutteruus, jolla kirjoittaja jaksaa käydä läpi välillä hyvinkin monimutkaisen asiansa, ihastuttaa. Se auttaa myös lukijaa jaksamaan; teosta tekee mieli lukea lyijykynällä alleviivaten ja muistiinpanoja ruutuvihkoon tehden.”
”Taidekirjojen kustantaminen on tänä päivänä todellinen kulttuuriteko. Kirjojen rahoituskanavat ovat kapeita ja kirjojen teko kallista. Kun vielä muistetaan, että levityskanavat ovat erittäin marginaalisia, voi vain ihailla, miten laadukkaita ja huolellisesti tehtyjä kirjoja tänä päivänä tehdään.”
”Uusi lapsuus -esityksessä sisarukset voivat jälleen etsiä tietä toisen luo, ripustautua toisiinsa ja tukea toisiaan, Seidikin, ilman pyrkimystä kilpailla. Rakkautta välitetään myös lapsuuden Seidiä ja Ruusua symboloiviin nukkeihin. Ne saavat teatterillisessa nykyhetkessä syleilyjä ja suojaa, menneisyyden retuuttamisen vastapainona. Luja rutistus, voit vielä toipua tästä, saada uuden lapsuuden.”
”Dylan Ray Arnoldin ja Océane Bruelin “The Slow Business of Going,” on kuvataiteellinen vastine runolle. Taiteilijat luonnehtivat työskentelyään materiaalis-poeettiseksi ja näyttelyn nimen päättyminen pilkkuun vihjaa kyseessä olevan ensimmäisen säkeen. Galleriatilaan ripottuneilla veistos- ja esine-elementeillä ei ole omia teosnimiä, vaan nämä saarekkeet kerrostuvat osaksi ”menemisen hidasta bisnestä, pilkku” omina elementteinään, ja niiden välillä vaeltaminen, kyykisteleminen ja kurkistelu tuntuu tilalliselta vastineelta runon säkeiden välillä hyppelehtivälle lukemiselle.”